Ruoka
-
Friteerattu mozzarella ja kärrynpyöriä
Pidän näköjään varsinaista terveysblogia. Amerikkalaishenkisen jätskiannoksen ja karnevaaliajan rasvaisten leivonnaisten jälkeen luvassa on jotakin ehkä vieläkin pahempaa: friteerattu mozzarella! No, Napolista ja Campanian seudulta näitä terveyspommeja löytyy. Mozzarella in carrozza (”mozzarella kärryillä” – muoto on aikanaan ollut pyöreä kuin kärrynpyörä) eli friteerattu mozzarella on yksi esimerkki italialaisen keittiön vähemmän terveellisestä eli friteeratusta puolesta. Friteeratut ruoat ovat tyypillisiä antipastoja, ja friteerattu mozzarella on ollut köyhässä keittiössä oiva tapa antaa uusi elämä ehkä hieman jo kuivahtaneelle juustolle ja leivälle. Aika monta kärrynpyörää saakin tämän herkun antamalla energialla tehtyä! Napoli ja kärrynpyörät sopivat erinomaisesti viimeksi lukemani Gianni Sollan Ystävyyden oppimäärä -kirjan tapahtumapaikkoihin ja esittävän taiteen maailmaan. Kirjallisuuden ja mozzarellan ystävien kannattaa muuten lukea…
-
Italian karnevaali: Parhaat juhlamenot ja herkut
Hyvää laskiaissunnuntaita! Vai sittenkin: Buon Carnevale! Tänä vuonna kävi niin onnekkaasti, että pääsin hieman mukaan karnevaalihumuun käydessäni helmikuussa Pohjois-Italiassa. Italian karnevaali on ollut minulle aina hieman mysteeri, sillä kotoisella laskiaisella hernekeittoineen ja mäenlaskuineen ei tunnu olevan juuri mitään tekemistä sen kanssa. Lisäksi minulle on aina ollut hieman epäselvää, milloin karnevaalia todella juhlitaan. Italian karnevaali muistuttaa laskiaista enemmän oikeastaan meikäläisten vappua. Yhtymäkohtia Suomen vappuun on useita: uppopaistetut ja sokeroidut leivonnaiset, riehakas meno, koristekrääsä, hassuttelu, naamiaiset ja paikoin poliittinen ulottuvuuskin. Tosin suomalaisesta kotikutoisesta vappunenästä ovat esimerkiksi Venetsian karnevaalien loistokkaat karnevaaliasut ja -naamiot kaukana. Italiassa yhden karnevaalijuhlan sijaan voisi oikeastaan puhua ennemminkin karnevaaliajasta, sillä usein karnevaalia juhlitaan pitkään ja hartaasti yhden h-hetken sijaan.…
-
Sundae Italian Rivieralta
Italialainen keittiö aina välillä yllättää. Se on jo tullut selväksi, että se on niin paljon muutakin kuin pastaa ja pizzaa, mutta välillä sitä silti ihan hämmentyy. Tällä kertaa joudunkin alustamaan päivän reseptiä eli sunnuntain sundaeta selittelyillä: on syynsä sille, miksi esittelen amerikkalaishenkisen jäätelöannoksen italialaista ruokaa käsittelevässä blogissa, ja miksi Italiassa sundae on oikeastaan yksi sekasotku. Italian sundae Portofinosta Minulle tulee sanasta sundae mieleen oikeastaan vain eräs pikaruokaravintolaketju, mutta taitaa kuitenkin olla niin, että sundae on jokseenkin oikea nimitys tietyntyyppiselle jäätelöannokselle. Siis sellaiselle joka lapsen unelmalle, joka jäätelön lisäksi sisältää kastikkeita, kermavaahtoa, keksejä ja muita ihania sattumia. Viimeisin kirjapostaus Isse Italiassa vei meidät monenlaisiin maisemiin: lumiseen ja jäiseen Grönlantiin, aurinkoiseen Italiaan…
-
Kitkeränsuloinen sinfonia: punasikuri ja risotto
Punasikuri eli punasalaatti ei liene kovin juhlittu kasvis suomalaisissa ruokapöydissä. Punasikuri voi olla jopa puistattavan kitkerää, joten ei se ihan joka paikassa maistukaan. Toisaalta niin kovin makeaa elämää rakastavat italialaiset osaavat kuitenkin syödä kummallisen karvaitakin asioita, joista punasikuri on yksi hyvä esimerkki: siitä saa juustolla, voilla ja viinillä tainnuttamalla esimerkiksi aivan ihanaa, täyteläistä risottoa. Punasikuri on Italiassa sesongissa nyt loppuvuodesta ja vuodenvaihteessa, ja autenttisesti espoolaisesta automarketista ostettu yksilö paljastuikin olevan peräisin Italian Venetosta. Punasikuri on Veneton ylpeys, ja niitä on kahta erilaista tyyppiä. Meidän sikurimme oli tyyppiä precoce, joka on pyöreähkö, isolehtinen ja kitkeränmakuinen. Arvostetumpi versio on tardivo, jossa on kapeat ja pitkät, jopa lonkeromaiset lehdet, ja se on rapea…
-
Vin brulé – Italian glögi
Kaupallinen jouluhössötys tuntuu alkavan vuosi vuodelta aiemmin – tänä vuonna näin kaupassa joulu- ja Halloween-koristeita rinnakkain. Siksipä nyt marraskuussa en vielä ota blogissa varaslähtöä mihinkään jouluresepteihin, vaan esittelen juoman, joka sopii joulunajan lisäksi aivan hyvin myös syksyyn ja talveen muutenkin. Vin brulé eli Italian versio glögistä olisi säälikin jättää pelkkään jouluun. Kirjoitin viime kerralla viinilukupiiristä ja viineistä – hyvistä viineistä. Sellaisia ei tietenkään kannata tuhlata tähän ohjeeseen. Baristanakin työskennellyt Signore paljasti, että eräässä ravintolassa oli tapana käyttää korkkivikaisia viinejä vin bruléhen… Vin brulé on maustettua ja melko makeaa, ”poltettua” (ransk. brûler) viiniä, joten kyllähän siinä maustaessa ja viiniä kuumentaessa viinin maku hieman peittyy tai ainakin muuttuu. Perus pöytäviini sopii tähän…
-
Vuoristolaisruokaa: juustoinen polenta
Lieden lämpö houkuttelee luokseen loppusyksystä. Totuuden nimissä ehkäpä myös hiilihydraatit ja rasva… Lokakuisena lohturuokana esittelen nyt varsin kaloripitoisen lämmikkeen: juustoinen ja voinen polenta polenta taragna on peräisin pohjoisen Lombardian vuoristoseuduilta. Vuoristoon minut vei – jälleen – Paolo Cognetti ja hänen kirjansa Suden onni. Kirjan päähenkilö Fausto oppii vuoristossa ”poistamaan tuoremakkarasta rasvaa, keskeyttämään pastan kypsymisen kylmällä vedellä ja ohentamaan öljyä rasvakeittimessä”. Ja mikä tärkeintä: ”että polentan hämmentäminen tuntikausia on ajanhukkaa: sen voi vain jättää hautumaan hiljaiselle tulelle, ja se kypsyy itsekseen”. Sitten kannetaan makkaroita ja polentaa pöytään. Juustoinen polenta polenta taragna (4 nälkäiselle henkilölle) Joudun välillä semanttiseen sokkeloon ruoasta kirjoittaessani. Polenta on esimerkki tästä: sana polenta viittaa sekä ruokalajiin että itse…
