-
Rommikakku rakastetulle
Onnea, Suomi! Juhlan kunniaksi esittelen ihanan täytekakun ohjeen – loogisesti Italiasta. Kyseessä on juhlava rommikakku, joka sisältää kahdenlaista täytettä ja kostukkeena rommin lisäksi marsalaa. Harvemmin keittiössä on puhuttu muusista (ja nyt en siis tarkoita perunamuusia, vaan mielessäni ovat muusat), mutta kyllä naiset, rakastetut ja rakastajattaret ovat vaikuttaneet kirjallisuuden, kuvataiteen ja musiikin ohella myös reseptiikkaan. Viime postauksessa kirjoitin Laurasta, joka innoitti eräänkin runoilijan suloisiin sonetteihin. Historiallisen hameen havinaa löytyy myös tästä muusan innoittamasta reseptistä: kupolimainen kakku on saanut inspiraationsa hameenhelmojen muodosta. Rommikakku sacripantina on syntyjään Genovasta vuodelta 1851. Tämä kakku oli todella da leccarsi i baffi eli viiksiä nuoltavan hyvää! Rommikakku sacripantina Kakkupohja: Täytteet: Kostutusliemi: Lisäksi: Kakkupohjan valmistaminen: (Alkuperäisessä reseptissä kakkupohjista…
-
Francesco Petrarca: Sonetteja Lauralle – Mihin muusa innoittaa?
Onko tässä länsimaisen kirjallisuuden tunnetuin muusa? Ihmeellisen ihana Laura on satojen sonettien arvoinen. Francesco Petrarcan Sonetteja Lauralle (Canzoniere 1374, suom. 1966) on länsimaisen kirjallisuuden ensimmäinen moderni runokokoelma. Sonetit sisältävät kuvakielistä ylistystä Lauralle, Petrarcan salaperäiselle muusalle. Elävänä tai kuolleena: Lauran lumo ei haihdu. Välillä on oikein tervettä haastaa itseään klassikkojen äärellä. Olen aiemmin käsitellyt Dantea ja Boccaccioa, ja pyhän klassikkokolminaisuuden täydentää nyt Francesco Petrarca (1304–1374). Ja sen sanon, että haastetta ei tästä kaverista puuttunut! Danten ja Boccaccion parissa viihdyin aivan aidosti, ovathan Jumalainen näytelmä ja Decamerone sanalla sanoen loistavia (Jumalainen näytelmä valoilmestyksineen jopa häikäisevä), mutta Petrarcan loisto oli aluksi… sanoisinko himmeähkömpi. Upeasta teoksesta on kuitenkin tässäkin kyse, kun siihen pääse sisään.…
-
Apollonion viinirypälehillo
En voi ajatella hilloja ajattelematta Muumimammaa. Hillojen keitteleminen (siis keitteleminen, ei vain keittäminen) yhdistyy mielessäni Muumimamman äidilliseen huolenpitoon, kodin lämpöön, keittiön herkullisiin tuoksuihin ja kylmään vuodenaikaan varautumiseen. Jos jollakulla on hillokellari, hän ei takuulla voi olla läpeensä paha? Hillossa on kaikuja onnellisesta lapsuudesta. Hillossa itsessäänkin on jotain suorastaan lapsenomaista. Se ei ole millään tavalla välttämätön ruokalaji, mutta se on onnelliseksi tekevän aterian osa. Hillovoileipä, laskiaispulla tai pannukakku ja mansikkahillo ovat mielessäni läpeensä hyviä ja viattomia ruokia. Suklaa voi ehkä olla pahe, mutta hillo ei koskaan. Muumimamma ei ole kirjallisuuden ainoa hillomestari. Italialaisesta lastenkirjallisuudesta löytyy myös äidillinen, lämmin hahmo, jonka hilloja kaikki rakastavat. Hän on Gianni Rodarin sadun Apollonia, joka valmistaa…
-
Italialaista lastenkirjallisuutta – Lukuvinkkejä bambinoille
Mitä bambinot oikein lukevat ja mitä heille luetaan? Meillä eletään arkea kahdella kielellä, joten luonnollisesti meillä luetaan myös lastenkirjoja niin suomeksi kuin italiaksikin. Olen yrittänyt kaivaa lukuvinkkejä netistä, mutta suomeksi italialaista lastenkirjallisuutta ei ole tietääkseni käsitelty oikein missään. Italiaksi lukuvinkkejä toki löytyy, mutta suomeksi ei. Onneksemme asumme pääkaupunkiseudulla, jonka kirjastoissa italialaista lastenkirjallisuutta on hyvin saatavilla ihan alkuperäiskielellä, lähikirjastossamme sitä on itse asiassa kokonainen hyllyllinen! Saamme kirjalahjoja Italiasta, ja olemme itsekin tilanneet kirjoja netistä. Seuraavassa esittelen meille tuttua italialaista lastenkirjallisuutta: jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua, jotain itse ostettua – ja jotain punapilkullista? Gianni Rodari Gianni Rodari (1920–1980) on Italian Astrid Lindgren: rakastettu, palkittu, tuottelias ja sukupolvesta toiseen luettu lastenkirjailija.…
-
Mannaa Roomasta: gnocchi alla romana
Mannaa masentavan marraskuun runtelemalle sielulle eli lohturuokaa Roomasta: gnocchi alla romana. Mannasuurimoista valmistettujen gnocchien päälle tulee voisulaa ja juustoa, ja uunista tulee ulos höyryävän kuuma herkkuvuoka. Nam! Ollaanpa kuitenkin rehellisiä. Italiasta tulee monia tajunnanräjäyttävän hyviä ruokia, mutta tämä ei minusta ole yksi niistä. Gnocchien maku on hyvin mieto, sanoisinko kauniisti vaatimaton. Harvemmin Italiassa, Keski- ja Etelä-Italiassa varsinkaan, käytetään ruoanlaitossa maitoa ja voita, mutta tästä ruoasta niitä löytyy. Voin, juuston ja suolan kanssa ei kannatakaan säästellä, muuten on tuloksena aika mauton ruoka, mannapuuroa uunivuoassa. Mieluummin kuitenkin mannaa kuin räntää taivaasta – kyllä tämä ihan hyvin sopii tähän kylmään marraskuun sunnuntaihin. Tai torstaihin: Italiassa gnocchit ovat kuin meidän hernekeittomme, torstairuokaa (hernekeiton…
-
Jhumpa Lahiri: Missä milloinkin – Paloja yksinäisyydestä
Miltä yksinäisyys näyttää ja tuntuu? Entä jos yksinäisyys onkin osin oma valinta? Jhumpa Lahirin Missä milloinkin (Dove mi trovo 2018, suom. Helinä Kangas, Tammi 2020) kertoo yksin elävän naisen arkisesta elämästä arkisissa paikoissa: ruokakaupassa, uimahallissa, junassa. Arkisessa elämässä toistuvat samat paikat, joissa yksinäisellä on aikaa tarkkailla itseään ja muita. Tarina syntyy rivien välissä. Missä milloinkin on sukujuuriltaan intialaisen, Yhdysvalloissa kasvaneen ja nykyisin osittain Roomassa asuvan Jhumpa Lahirin ensimmäinen italiaksi kirjoittama romaani. Hatunnosto hänelle! Aiemmin Lahiri on kirjoittanut englanniksi ja voittanut monia kirjallisuuspalkintoja, muun muassa Pulitzerin. Kustannustoimittaja Sara Ehnholm Hielm on käsitellyt Lahirin tuotantoa ja suhdetta italian kieleen esseekokoelmassaan Ja sydän oli minun, jonka luin aiemmin, mutta johon nyt tämän Lahirin…
