-
Alessandro Baricco: Silkki – Kaunis kirjallinen kudelma
Alessandro Bariccon Silkki sijoittuu 1860-luvun Ranskaan ja Japaniin. Päähenkilö Hervé Joncour ostaa ja myy työkseen silkkiperhosen toukkia. Työ vie hänet Japaniin, jossa hän ihastuu salaperäiseen naiseen. Vaimo jää odottamaan Ranskaan, kun Joncour palaa naisen perässä Japaniin yhä uudelleen. Matkat muuttavat hänen elämänsä peruuttamattomasti. Joistakin kirjoista on vaikea kirjoittaa ja toisista ei melkeinpä haluaisi kirjoittaa. Eikä toki pakko olisikaan, mutta nyt tuli lukupiirikirjana ihan sattumanvaraisella valinnalla luettua oikea pieni helmi, jota haluaisin suositella muillekin! Kirjan kosketus oli kuitenkin kirjaimellisesti niin silkinkevyt ja -pehmeä, että pelkään kirjainten runnovan sen pilalle. Ehkä saan pienoisromaanista silti aikaan pienoispostauksen. Kirjan nimi paljastaa kauniisti sen olemuksen: silkki on yksinkertaisen ylellistä ja kevyttä mutta samaan aikaan tiheää…
-
Paolo Giordano: Tasmania + Tunnelmia Helsingin kirjamessuilta
Paolo Giordanon Tasmania on kaunokirjallinen kokemus ja kommentti aikaamme koettelevista vitsauksista, joista itse ihminen on suurin. Vaikeissa elämän- ja maailmantilanteissa pelastuksemme voisi silti löytyä juuri toisista ihmisistä. Vaan miten osaisimme kohdata toisemme oikein? Ja miten osaisimme kohdata tulevaisuuden tänä murrosten ja muutosten aikana? Tasmania on minulle tämän syksyn uutuuskirjoista ehdottomasti odotetuin tapaus! Luin kirjan melko tuoreeltaan italiaksi, mutta nyt vielä uudelleen Leena Taavitsainen-Petäjän erinomaisena suomennoksena. Ja koskapa Paolo Giordano kävi puhumassa kirjastaan viime viikolla Helsingin kirjamessuilla, kirjasin postaukseen myös tuoreet tunnelmat sieltä. Viimeksi olin kuulemassa Giordanoa messuilla pari vuotta sitten, kun hän kertoi upeasta romaanistaan Jopa taivas on meidän. Hyisenä päivänä, jolloin Helsingissä ikuisesti puhaltava tuuli tuntui erityisen kylmältä ja…
-
Viola Ardone: Nimeni on Oliva Denaro – Minun nimeni, minun tarinani
Tositarinaan perustuva Viola Ardonen romaani Nimeni on Oliva Denaro kertoo nuoren tytön elämästä ja mahdollisuuksista 1960-luvun Sisilian vanhoillisessa kyläyhteisössä. Naisen oma ”kunnia” sanelee rakkauselämän ratkaisut, kun avioliitto tulee ajankohtaiseksi. Vaikka oma perhe olisi tukena, miten käy, kun muu yhteisö kääntyy omaa oikeuttaan hakevaa jäsentään vastaan? Nimeni on Oliva Denaro on tämän syksyn uutuuskirjoja. Pidin todella paljon Ardonelta aiemmin suomennetusta Lasten juna -romaanista. (Kommenttini tuosta kirjasta olikin päässyt Oliva Denaron kansiliepeeseen!) Siksipä minulla oli tälle Olivallekin aika korkeat odotukset, jotka eivät valitettavasti ihan täyttyneet. Mutta tietynlaisen jatkumon kirjat luovat: ne tuovat esiin Euroopan historian ehkä vähemmän kaunokirjallisuudessa käsiteltyjä tapahtumia lasten ja nuorten näkökulmasta. Eräs Lasten junan henkilöhahmoista esiintyy myös Oliva…
-
J. P. O’Connell: Hotelli Portofino – Rentoa rantalukemista Rivieralta
Brittiläisen J. P. O’Connellin Hotelli Portofino (Hotel Portofino 2021, suom. Nina Mäki-Kihniä, Bazar 2022) sijoittuu 1920-luvulle Mussolinin ajan Italiaan, luksuslomailusta tunnettuun Portofinoon, jonne brittiläinen perhe perustaa hotellin. Luksushotellin johtaminen, vaativat asiakkaat, mutkikkaat ihmissuhteet ja ahdistava poliittinen tilanne vievät perheen kuitenkin heti vaikeuksiin. Seurauksena on lukijaa viihdyttävä ihmissuhdesoppa, rahasotku ja pieni rikosjuonnekin. Hotelli Portofino on viime syksyn uutuuskirjoja. Törmäsin tosin siihen alunperin TV-sarjana, jota Yle on esittänyt (linkki Yle Areenaan, jossa sarjan toinen kausi on katsottavissa toistaiseksi). En ole katsonut sarjaa, mutta ajattelin, että kirjan voisin sentään lukaista – liikutaanhan siinä minulle Italian tutuimmissa maisemissa eli kuvankauniissa Liguriassa. Pikkuruisessa ja pittoreskissa mutta äh niin turistisessa Portofinossa olen käynyt tosin vain kerran…
-
Alba de Céspedes: Ylioppilaskoti – Kapinoivat naiset luostarissa
Italialais-kuubalaisen Alba de Céspedesin Ylioppilaskoti (Nessuno torna indietro 1938, suom. Toini Kaukonen, Otava 1943/2023) on kuvaus kahdeksan nuoren naisen kasvusta ja elämänvalinnoista fasismin ajan Italiassa. Naiset asuvat nunnaluostarin opiskelija-asunnossa, josta he kurkottelevat ulkomaailmaan aikalaistensa ankarasti tuomitsemillakin tavoilla. Ylioppilaskoti on tämän kevään uutuuskirjoja, vaikka oikeastihan kyse on jo vuonna 1943 ilmestyneen suomennoksen uusintapainoksesta. Viime vuonna ilmestynyt niin ikään uusintapainos de Céspedesin romaanista Kielletty päiväkirja (1952, suom. 1956) oli minulle mieleenpainuva ja puhutteleva lukukokemus, kuten ilmeisesti monelle muullekin, ja nyt Otava on halunnut nostaa de Céspedisia esille myös toisen romaanin verran. Hyvä niin! Ylioppilaskoti ei tosin ravistellut ainakaan tätä nykylukijaa lähellekään Kielletyn päiväkirjan tavoin, mutta lisäsi kyllä arvostusta rohkeaa de Céspedesia kohtaan…
-
Alba de Céspedes: Kielletty päiväkirja – Perheenäidin tunnustukset
Joskus kirjamaailmassa tulee eteen täysosuma, ja nyt kävi niin. Kielletty päiväkirja on parasta, mitä olen lukenut aikoihin! Roomalaisen perheenäidin tunnustukset 1950-luvulta osuivat suoraan tämän 2020-luvun espoolaisen perheenäidin sydämeen ja mieleen. Alba de Céspedesin romaani Kielletty päiväkirja (Quaderno Proibito 1952, suom. Anna Louhivuori, Otava 1956/2022) on perheenäiti Valerian päiväkirja. 1950-luvun Roomassa elävä Valeria huolehtii kodista, kahdesta lapsestaan ja aviomiehestään ja käy töissä. Kun hän alkaa hetken mielijohteesta pitää päiväkirjaa, aiemmin näkymättömistä asioista tulee niin näkyviä, ettei Valeria enää pysty sulkemaan silmiään ja sydäntään siltä, mitä hän oikeasti elämässään haluaisi tehdä ja millainen olla. Takakansitekstin kuvaus ”häkellyttävän ajankohtainen” pitää häkellyttävän hyvin paikkansa. Kielletty päiväkirja on suomennettu jo vuonna 1956, mutta Otava…
