-
Tiramisun esiäiti: zuppa inglese
Tekipä kerran mieleni jotain erityisen silkkisen ihanaa jälkiruokaa. Sellaista, johon saisi upottaa lusikan oikein kunnolla ja kaivella pohjia myöten matkaan erilaisia kerroksia: jotain taikinaista, jotain kermaista ja totta kai jotain suklaista. Vähän terää, ei liian makeaa. Häivähdys vaniljaa, mausteita ja… ruusua? Jotain oikein kaunista, värikästä ja houkuttelevaa! Nyt seuraa melkoinen antikliimaksi: tuo haikailemani ihana jälkiruoka on nimeltään englantilainen keitto. Nam? Se kuitenkin on nimeltään zuppa inglese, keski-italialainen triflé-tyyppinen jälkiruoka, joka on tarinan mukaan tiramisun esiäiti. Zuppa inglese syntyi ilmeisesti jo renessanssiajalla, ja vuosisatojen saatossa se on saanut erilaisia tulkintoja ja painotuksia Italian eri alueilla. Pitkän historiansa aikana se on välillä ollut keittomaisempaa, nykyinen versio taas muistuttaa koostumukseltaan tiramisua, joka on…
-
Italialainen aamupala eli dolcempi vita heti aamusta
Kun olen kylässä Italiassa, yksi odotetuimmista hetkistä koittaa heti aamulla: italialainen aamupala. Ensimmäisen matka-aamun aamupala on tärkein: kun istun alas, hörppään cappuccinoa ja haukkaan cornettoa, tiedän, että nyt ollaan Italiassa. Näistä hetkistä, ensimmäisistä aamiaisista, on monta ihanaa muistoa. Suomessa aamupalani on ainakin viimeiset kymmenen vuotta ollut se sama: tuorepuuroa ja kotimaisia (pakaste)marjoja, mieluiten puolukoita. Kahvi meillä keitetään kyllä italialaisittain mutteripannulla, mutta muuten italialainen aamupala kuuluu vain Italiaan, sillä pitäähän arjen erota juhlasta! Italialainen dolce vita on klisee, joka pätee vain populaarikulttuurissa tai korkeintaan satunnaisen matkailijan elämässä. Yhdestä kohteesta makeaa elämää on kuitenkin helppo löytää – tai oikeastaan mitään muuta ei sieltä löydäkään: italialainen aamupala on poikkeuksetta makea. Tiedämme kuitenkin, että…
-
Italian isoäidin piirakka eli sitruunainen pinjansiemenpiiras
Viimeksi oli pappa tomaatissa, ja nyt on vuorossa isoäidin piirakka. Suomessa tunnetaan mamman marjapiiras, ja Italiassa isoäidin piirakka puolestaan sisältää sitruunaista kreemiä ja pinjansiemeniä. Maassa mummotkin leipovat maan tavalla, mutta yhtä hyviä leipureita he ovat tietenkin aina! Isovanhemmat olivat isossa roolissa viimeviikkoisessa Kuka sinä olet, Clarice? -romaanissa. He olivat osa kirjan mysteerin ratkaisua ja muutenkin kirjan päähenkilölle Sofialle läheisiä ja aina tukena vastoinkäymisissä. Vaikeina hetkinä Sofia myös pakeni Rooman historialliseen Caffè Greco -kahvilaan nauttimaan kaakaota ja leivonnaisia. Ja kappas vaan, mitä kahvilan menusta löytyy: isoäidin piirakka eli torta della nonna. Caffè Greco on Rooman vanhin ja Italian toisiksi vanhin kahvila (vanhin löytyy Venetsiasta; siitä olen kirjoittanut tässä kahvilapostauksessa). Se sijaitsee…
-
Ahmittavan hyvät vaniljaviinerit Apuliasta
Syötävää saappaankorosta? Tänään pääsen vihdoin tekemään makumatkan Apuliaan, ensimmäistä kertaa blogin historiassa. Sieltä tulee valtavasti kaikkea mielenkiintoista, mutta tänään esittelyssä ovat vaniljaviinerit, ehdoton makeiden herkkujen kuningatar Pugliasta, jota Apuliaksi suomeksi kutsutaan. Kiitos Paolo Giordano, että veit minut aurinkoiseen Apuliaan! Minulla on ollut pieni pakkomielle Apuliaan tai tarkemmin sen pääkaupunkiin Bariin ja vielä tarkemmin sanottuna Barin vanhaankaupunkiin Bari vecchiaan viime keväästä lähtien. Syynä on RaiPlaylta katsomani sarja Le indagini di Lolita Lobosco, joka sijoittuu Barin vanhaankaupunkiin ja vei minut aivan mukanaan. Lolita Lobosco on vähän hömelö poliisisarja, rikoksiltaan ja etenkin niiden ratkomistavoiltaan yhtä epäuskottava kuin monien fanittama Komisario Montalbano, mutta höpsöydessään samalla tavalla viehättävä kuin Montalbano: maisemat ovat upeat, tunnelma…
-
Vanilja–sitruspullat veneziane
Viimeviikkoinen Venetsia toi mieleeni vanilja–sitruspullat, joiden nimi on italiaksi jostain syystä veneziane. Pullat itsessään ovat kotoisin Milanosta (suomalaistyyppinen pulla on italiaksi ranskalaisittain brioche), enkä ole oikein löytänyt hyvää selitystä, miksi niiden nimi johtaa Venetsiaan. Mysteeripullat ovat joka tapauksessa hyviä – mutta melkoisen työläitä tehdä. Kirjoitin aiemmin taikinajuuren valmistuksesta, ja pari pientä taikinataikaa tulee näihinkin pulliin. Niiden avulla hiivamäärä pysyy pienenä, toisin kuin perinteisessä suomalaisessa pullataikinassa. Ilmava lopputulos muistuttaakin ehkä enemmän milanolaista joulunajan panettone-kakkua kuin kotoista pullaa. Kokeilin nyt ensi kertaa leipoa pullaa raskiin eli esitaikinaan, ja tulos oli lupaava. Esitaikina (italiaksi biga, tämä ei siis ole ainoastaan pullamaassa Suomessa tunnettu taika) takaa osaltaan pullien pehmeyden ja mehevyyden. Tässä ohjeessa…
-
Pettämätön hillopiirakka
Hillopiirakka tuo vaihtelua hedelmä- ja marjapiirakoihin ja syntyy nopeasti silloin, kun kaapissa on kaupan valmis murotaikina ja purkillinen hilloa odottamassa. Yhtä hyvin se valmistuu myös itse tehdystä taikinasta ja oman keittiön hilloista. Hillopiirakka crostata on italialainen klassikkoleivonnainen, joka ei petä koskaan – toisin kuin eräskin kirjailija ja hänen henkilöhahmonsa viimeisimmässä kirjapostauksessani. Siihen voi käyttää mitä tahansa hilloa tai paistonkestävää marmeladia. Ja jos mielessä on kaappien siivous (vaikkapa vielä ennen joulua), kukaan ei estä yhdistelemästä siihen eri hillopurkkien loppuja. Italiassa crostatassa voi olla täytteenä myös Nutellaa, ricottaa ja suklaata tai kreemiä (crema pasticcera), eivät huonoja nekään. Kaikki toimii! Hilloja tulee usein hillottua kaapissa liiaksikin. Meiltä löytyi kaapista Signoren kesällä valmistamia…