-
Rantapäivän klassikko: riisisalaatti
Italian-matkailija tarvitsee kunnon eväät. Italiassa kesäpäivän klassikkoeväs on riisisalaatti, jota pakataan rasioihin mukaan erityisesti rantapäivän lounaaksi. Se on helppotekoinen ruokalaji, joka syödään kylmänä ja joka on hellepäivään riittävän täyttävä ja suolainen. Mutta attenzione! Italialaiset kauhistuvat, jos heti syömisen jälkeen pulahtaa uimaan. Kun veri kiertää syömisen jälkeen erityisesti vatsan seudulla, päässä saattaa alkaa tuntua huimausta ja ruoansulatuskin kärsii. Löysin netistä jopa tarkkoja aikamääriä syömisen ja uimisen yhdistämiseen: raakojen vihannesten tai hedelmien syömisen jälkeen tarvitaan vain 30–40 minuutin lepo ennen uimista, mutta kypsennettyjen juustojen jälkeen varoaikaa tarvitaan jopa 4–5 tuntia. Ja lomailija kun olisi halunnut päästä aikatauluttamisesta ja kellon vilkuilusta eroon… Riisisalaatti on kuitenkin muuten melko vaaraton ja vaivaton ruokalaji, oma kesäpäivieni…
-
Nonna Pinan caponata
Tällä kertaa päästän irti sisilialaisen anoppini Giuseppinan, joka myös Nonna Pinana meillä tunnetaan. Nonna Pina on – tietenkin – erittäin taitava kokki, eivätkö kaikki italialaiset isoäidit ja anopit ole? Viime kesän Italian-matkalla vietin paljon laatuaikaa anopin keittiössä. Kaikilla perheenjäsenillä oli nonnalle omat toiveensa, mutta minulla toive numero uno oli nonnan sisilialainen kasvispata, caponata. Kunnon nonnien tapaan nonna Pinalla on oma salaisuutensa, jonka ansiosta hänen tekemänsä caponata on – luonnollisesti – maailman parasta. Nonna Pina kävi tänä syksynä meillä Suomessakin kokkailemassa, ja caponata oli jälleen toivelistan kärkipäässä. Sitä hän laittoi meillä kotikeittiössä, kun ruskan ihailulta ja pullakahveilta ehti. (Nonna Pina rakastaa kardemummaista pullaa, ja kardemummapussit ovatkin kätevän pieni ja kevyt Suomen-tuliainen, kun suuntaamme…
-
Brushetta vai brusketta? Helppo ja vaikea bruschetta
Saku Tuomisella on hauska tarina bruschettasta: Yritin tilata eräässä Helsingin italialaisessa ravintolassa tomaattibruschettaa. Keskustelu sujui näin: – Saisinko yhden tomaattibrusketan. – Heh, se kyllä lausutaan brussccchhhetta. – Ei kyllä lausuta. – (Ivallisesti hymyillen) No, meillä asiakas on aina oikeassa, joten sovitaan sitten niin. Italian [k]:na ääntyvä ch on chieltämättä haastava poikkeus italian muuten melko hyvin suomalaiseen suuhun sopivaan ääntämykseen (viittaako Tuomisen kirjan nimi Italialaisen ruokakulttuurin abc ääntämisoppiin?), mutta oikeasti bruschetta ei ole yhtään vaikea juttu! Vai onko sittenkin? Tuominen nimittäin jatkaa vielä: Hyvässä bruschettassa (lausutaan siis brusketta) on kaikki suomalaisen hitin ainekset. Sen tekeminen on helppoa, se onnistuu aina, se on halpaa ja lisäksi se on täydellistä comfort foodia. Silti…
-
Brunssille ja piknikille: paprika–munapannu
Vihdoinkin Abruzzossa! Abruzzoon harvemmin törmää Suomessa oikein missään kontekstissa. Italiasta puhuttaessa tutummat Toscanat, Sisiliat, Roomat ja Milanot tuntuvat aina jyräävän. Mutta nyt! Paljastus-romaanin abruzzolainen Nadia johdatti minut täällä Suomessa harvemmin kolutulle alueelle ja suoraan paikalliseen herkulliseen keittiöön. Sieltä löytyi tämä paprika–munapannu, paikallisella murteella suloisesti pipindune e ove. Brunssi ei kuulu italialaiseen ruokakulttuuriin, mutta paprika–munapannu on ruokalaji, jota on Abruzzossa perinteisesti nautittu aamupäivällä maatilan töiden lomassa. Nykyihminen harvemmin huhkii sellaisissa hommissa, mutta sitäkin mieluummin nautiskelee aamupäivisin brunssia. Ruoasta tuleekin mieleen shakshuka, tomaattinen munapannu, joka on jonkinlainen trenditarjottava brunsseilla Suomessakin. Abruzzossa paprika–munapannu leivän kera näyttäisi nykyisin olevan myös ravintoloiden antipasto-listoilla. Hyväksi piknik-ruoaksikin sitä mainostetaan: se sopii erinomaisesti paninon väliin. Me testasimme tätä…
-
Voimistava kukkakaalisalaatti
Ja jälleen ollaan Napolissa! Napoli nyt vaan on aikamoinen ruoka-aarreaitta, ja sieltä tulee Italian nykykirjallisuuden supertähti Elena Ferrante, josta jälleen kerran kirjoitin uusimmassa kirjapostauksessani. Aiemmin olen kirjoittanut napolilaisesta katuruoasta täällä ja kahvikulttuurista täällä. Näin joulun ja uudenvuoden välipäivinä voi tehdä mieli jotain kevyttä ja ihan muuta kuin jouluruokaa. Esittelenpä nyt kuitenkin erään napolilaisen jouluruoan, jota tarjoillaan pöydässä myös uutenavuotena. Kyseessä on insalata di rinforzo eli voimistava salaatti. Innostuin nimestä heti: se kuulosti mielessäni kovin henkistyneeltä ja jopa voimauttavalta. Signore kuitenkin toppuutteli minua: salaatti ei voimista tai vahvista syöjäänsä vaan ruokalajia, jonka kanssa sitä syödään. Kyseessä on siis contorno eli lisuke, jossa pääraaka-aineena on kukkakaali. Tavallaan tämä kukkakaalisalaatti muistuttaa rosollia, joten…
