-
No onkos tullut kesä: calabrialaisen joulupöydän kukkakaalipihvit
Värikäs, valoisa ja vilkkuva italialainen joulu on monessa mielessä suomalaiseen hämärään ja hartaaseen jouluun hiljenemisen vastakohta. Aihe ansaitsisi ihan oman postauksensa, mutta esimerkin italialaisesta joulusta tarjoilkoot nyt Mezzogiornon eli ”Keskipäivän maan” aurinkoiset kukkakaalipihvit, joita tarjoillaan Calabriassa – kyllä vain – joulupöydässä. Aiemmin olen esitellyt blogissa napolilaisen joulupöydän kukkakaalisalaatin, joten tuo joulun varsinainen sesonkikasvis ei ole ennestäänkään tuntematon. Nyt, kun Etelä-Suomessakin saadaan joulukuussa ihailla oikeaa talven ihmemaata, kukkakaalipihvit ja -salaatit tuntuvat suomalaisen mielestä aivan sopimattomilta. No, laitetaan ohje talteen ensi kesää varten. Silloin muuttuu Suomikin ikuiseksi auringonpaisteeksi ja siispä todelliseksi Keskipäivän maaksi. Etelän joulupöydästä ei sortteja puutu ja uppopaistetut ruoat ovat erottamaton osa joulua niin Apuliassa kuin Calabriassakin eli siinä syvässä…
-
Paenneet simpukat: Simpukkapasta ilman simpukoita
Tänään on keittiössä apokalyptiset tunnelmat. Maailmanloppuun on aiheellista varautua myös ruokapöydässä. Se tarkoittaa luovia ratkaisuja, joista hyväksi esimerkiksi käy napolilainen simpukkapasta ilman simpukoita, spaghetti alle vongole fujute. Köyhästä keittiöstä ovat simpukatkin paenneet (napol. fujute, ital. fuggite)! Simpukkapasta ilman simpukoita saa lisäpontta myös muusta kuin italialaisesta nykykirjallisuudesta: viimeisimmän kirjapostaukseni Paolo Giordanon Tasmania -romaani käsitteli apokalypsia ja siihen varautumista, mutta simpukkatuhoon löytyy kirjallinen esimerkki lähempääkin. Anni Kytömäen Finlandia-voittajaromaanissa Margaritassa (Gummerus, 2020) yksi kertojista on uhanalainen jokihelmisimpukka Margaritifera margaritifera. Kytömäki on omistanut kirjan ”maan ja veden hiljaisille – niille, jotka yhteiskunnassa ja ekokriisissä ovat vaarassa jäädä jalkoihin”. Margaritan luettuaan simpukat eivät enää lukijalle maistu, jos ne aiemmin ovat maistuneetkaan. Siksi simpukkapasta ilman simpukoita…
-
Lomasaaren linssikeitto
Linssikeitto tuntuu nykyään olevan yksi uusista arjen perusruoista: nopea, helppo ja vieläpä edullinen ruoka. Meilläkin arjen yhtenä luotettuna pikareseptinä on linssikeitto, johon tulee punaisia linssejä, tomaattimurskaa, kookosmaitoa ja currytahnaa. Se on lautasilla puolessa tunnissa ja maistuu kaikille. Linssit ovat käytetty raaka-aine myös Italiassa, etenkin Keski-Italian alueella. Sain viimeksi lukemastani Matkakirjeitä-kirjasta pakkomielteen pienestä Tyrrhenanmeren Ponzan saaresta. Kirjassa kuvattiin saaren vuosisataisia perinteitä, kallioita, luolia ja turkoosia vettä, joihin ihastuin. Aloin selvitellä, millaista ruokaa Ponzassa syödään ja törmäsin ponzalaiseen linssikeittoon. Ei ehkä tyypillisintä saaristolaisruokaa? Kun sitten etsin internetin syövereistä keiton ohjetta, törmäsin aina oikeastaan vain yhteen ja samaan reseptiin (esimerkiksi tällä ponzalaisella sivustolla), joten päätin kokeilla sitä. Keitto oli nopea valmistaa, aineosia on…
-
Vihainen penne – penne all’arrabbiata
Kesän kunniaksi julkaisen vielä toisen yksinkertaisen pastaklassikon reseptin. Kesäkuussa oli aglio, olio e peperoncino, jossa yksinkertaisuus on viety huippuunsa, nyt tomaattipohjainen klassikko penne all’arrabbiata, joka ei sekään ole monimutkainen. Penne all’arrabbiata muistui mieleeni Guccin perijättären muistelmia lukiessani. Kyseinen ruokalaji on Patricia Guccin äidin Bruna Palombon bravuuri. Hän on tyttärensä mukaan myös muuten erinomainen kokki. Mamman ja nonnan ruoat ovat tunnetusti maailman parhaita – missä päin maailmaa tahansa. Arrabbiata kääntyy suomeksi suuttuneeksi tai vihaiseksi. ”Vihaisuus” tulee chilistä, joka persiljan ohella erottaa kastikkeen yksinkertaisesta italialaisesta tomaattikastikkeesta. Vihaa ja riitoja on valitettavasti paljon myös Guccin suvun historiassa. Toisaalta perheen tarinaan mahtuu myös rakkautta, jota italialaiseen tapaan osoitetaan läheisille erityisesti hartaudella itse laitetulla ruoalla.…
-
Keskiyön spagetti: spaghetti aglio, olio e peperoncino
Suomessa on yöttömänä yönä tapana sihauttaa auki kylmä juoma ja nauttia ehkä vielä viimeisiä grilliherkkuja, mutta Italiassa on keskiyön aterioille ihan oma reseptinsä, vuodenajasta riippumatta. Juhla alkakoon -kirjan kesäjuhlista lukiessani huomioni kiinnittyi juhlan menuun. Megalomaanisten juhlien ohjelmassa oli kello 00.00 ”Keskiyön spagettiateria”. Kyseessä on spaghettata di mezzanotte, ja tarjolla oli epäilemättä kategorian klassikko aglio, olio e peperoncino. Olen ennenkin kirjoittanut italialaisten taidosta taikoa hyvää ruokaa tyhjästä, ja tässä ruokalajissa he ovat kehittäneet taidon ehkä huippuunsa. Keskiyön spagetti valmistuu helposti ja nopeasti vaikka yöllä, kun kaipaa pientä hiuko- tai huikopalaa. Se maistuu kuulemma myös erinomaisen hyvin ennen baariin lähtöä tai aamuyöllä kotiin päästyä. Loistavaa, tämä tapa voisi pelastaa monta suomalaista kesäyötä…
-
Grillatut munakoisot suoraan paratiisista
Danten juhannusgrilli on vielä kuumana, joten hyödynnetäänpä jälkilämpö vielä kokkailuun. Ihmislihan sijaan käristellään kuitenkin mieluummin jotain muuta: kasviksista lihaisinta eli munakoisoa. Helvetin lieskojen seasta nämä grillatut munakoisot vievät makuhermot suoraan paratiisiin! Munakoiso on mielestäni harmillisen väärin ymmärretty kasvis ainakin täällä meillä Suomessa. Sitä ei oikein edes näe missään. Monelle on ehkä jäänyt mieleen munakoisojen ”itkettäminen” ja ajatus siitä, että niiden valmistaminen olisi vaivalloista eikä edes vaivan arvoista, sillä eihän munakoiso juuri edes maistu miltään. Väärin! Ja oikein! Munakoisojen valmistaminen ei ole missään nimessä vaikeaa, mutta totta on, että niitä saa maustaa reippaasti. Huokoinen rakenne suorastaan imee itseensä makuja ja hyvää öljyä. Lempiruokiani munakoisosta ovat parmigiana di melanzane (etenkin, kun munakoisot…
