-
Paolo Giordano: Jopa taivas on meidän – Taivaan nälkä
”Jokainen ihmisten välinen liitto on valon ja varjon liitto.” Paolo Giordanon Jopa taivas on meidän (Divorare il cielo 2018, suom. Leena Taavitsainen-Petäjä, Aula & Co 2021) on kertomus nuoruudesta, ystävyydestä, rakkaudesta ja vihollisuudesta. Kirjan nuoret Teresa, Bern, Tommaso ja Nicola etsivät paikkaansa ja yhteyttä toisiinsa. Nuoruuden innossaan ja idealismissaan he tulevat samalla sekaantuneeksi itseään isompiin ja vaarallisiin tapahtumiin. Jes, kerrankin onnistuin lukemaan jonkin uutuusteoksen ihan tuoreeltaan! Jopa taivas on meidän ilmestyi nyt elokuussa ja oli minulle syksyn odotetuin uutuuskirja. Se on aika tiiliskivi: melkein 600 sivua pientä pränttiä, mutta sen verran hyvin se piti otteessaan, että luin sen yhden viikonlopun aikana. Kirja oli vangitseva – sana, joka sopii myös…
-
Syksyn 2021 uutuuskirjat: 8 poimintaa
Kävin kustantamoiden katalogeista läpi syksyn 2021 uutuuskirjat Italia mielessäni. Mitä italialaista tai Italiaa käsittelevää kirjallisuutta nyt syksyllä julkaistaan? Keväällä poimin tarjonnasta jopa 14 uutuutta, mutta tämä syksy ei ole ihan yhtä satoisa. Mutta jippii, kaksi italiasta käännettyä romaania on ainakin tulossa! Toinen on dekkari, ja Italiaan sijoittuvia dekkareita julkaistaan muitakin. Tietokirjapuolella luvassa on mafiaa ja historiaa – ja ruokaa ja viiniä! Syksyn 2021 uutuuskirjat: Kaunokirjallisuus Paolo Giordano: Jopa taivas on meidän Torinolaisen fyysikko–kirjailijan Paolo Giordanon romaani Divorare il cielo (2018) ilmestyy nyt elokuussa suomeksi Leena Taavitsainen-Petäjän suomennoksena nimellä Jopa taivas on meidän. Kirjassa kuumassa Apuliassa kesänsä viettävä Teresa tutustuu naapurin kolmeen poikaan, jotka ovat erottamattomat ystävykset. Kun Teresa rakastuu heistä yhteen,…
-
Dacia Maraini: Mykkä herttuatar – Historiallista draamaa 1700-luvun Sisiliasta
Sisilialainen rikas aatelisperhe 1700-luvulla, loistokas Palermo ja Bagherian mahtipontiset barokkihuvilat. Upeat puitteet eivät taanneet naiselle helppoa elämää. Dacia Marainin romaani Mykkä herttuatar (La lunga vita di Marianna Ucrìa 1990, suom. Sari Mattero, Artemisia Edizioni 1998) sijoittuu 1700-luvun Sisiliaan. Mykkä herttuatar on Marianna, joka on lapsuudestaan asti ollut mystisesti kuuromykkä. Korkeasta syntyperästään huolimatta Marianna joutuu kokemaan kovia läpi elämänsä, kuten muutkin hänen perhepiirinsä naiset. Lukeminen ja kirjoittaminen tuovat Mariannalle lohtua ja pääsyn toiseen ulottuvuuteen. Dacia Maraini (s. 1936) on Italiassa hyvin arvostettu ja palkittu kirjailija ja tunnettu naisten oikeuksien puolustaja, mutta Suomessa hän tuntuu olevan melko tuntematon nimi. Hän oli myös erään Alberto Moravian elämänkumppani. Mykkä herttuatar oli minullekin ensikosketus Marainin…
-
Luigi Pirandello: Vino nenä – Kuka peilistä katsoo?
Mitä näet, kun katsot peiliin? Mitä muut näkevät, kun katsovat sinua? Mitä jos nämä kuvat eivät kohtaa? Luigi Pirandellon Vino nenä (Uno, nessuno e centomila 1926, suom. Juuso Kortelainen, Impromptu Kustannus 2018) on psykologinen tutkielma ihmisen identiteetistä, suhteesta muihin ihmisiin ja itseen. Vino nenä tyrkkää romaanin päähenkilön Vitangelo Moscardan koko elämän vinoon dramaattisin seurauksin. Otetaanpa tähän kohtaan Kunnon Klassikko kaiken hömpän jälkeen. Nobelisti Luigi Pirandellon Vino nenä on Italiassa jo koulussa pakollisten luettavien klassikkojen joukossa (Signore muistaa kirjoittaneensa siitä lukion loppukokeessakin), mutta sen suomennos on itse asiassa hyvinkin tuore, vasta vuodelta 2018. Olipa siis aika saada tämäkin suomeksi! Klassikko on näennäisen helppolukuinen ja melko lyhytkin (alle 200 sivua), mutta oikeastaan aika…
-
Paolo Cognetti: Sofia pukeutuu aina mustaan – Episodeja elämästä
”Minä haluan olla onnellinen nyt.” Paolo Cognettin Sofia pukeutuu aina mustaan (Sofia si veste sempre di nero 2012, suom. Osmo Korhonen, Atemisia edizioni 2019) on kymmenen kirjallisen episodin kokoelma, joka rakentaa kauniin, elokuvamaisen tarinan päähenkilönsä Sofian elämästä. No nyt on upea kirja! Joskus sitä vaan vaikuttuu joistain kirjoista, ja tämän Sofian kohdalla kävi niin. Sofia pukeutuu aina mustaan on kirkas, raikas, viiltävä, samalla läheinen ja etäinen kirja, parasta italialaista nykykirjallisuutta, mitä olen lukenut Silvia Avallonen Teräksen jälkeen. Olen aiemmin lukenut milanolaiselta Paolo Cognettilta Kahdeksan vuorta ja pidin siitäkin, vähän varauksellisemmin tosin. Tämä Sofia olikin sitten (lopulta) täysosuma. Pienen kustantamon Artemisia edizionin kirja ei valitettavasti ole saanut ansaitsemaansa huomiota täällä Suomessa.…
-
Domenico Starnone: Paljastus – Kuka osaa säilyttää salaisuuden?
Onko luottamus suurin rakkauden osoitus? Domenico Starnonen Paljastus (Confidenza 2019, suom. Leena Taavitsainen-Petäjä, WSOY 2021) on kertomus Pietrosta, nuoresta opettajasta, joka rakastuu opiskelijaansa Teresaan. Suhde päättyy, mutta ei koskaan unohdu. Pietroa ja Teresaa sitovat ikuisesti toisiinsa salaisuudet, jotka he paljastivat toisilleen suhteensa aikana. Italiasta suomennettua kaunokirjallisuutta ei kovin paljon uutuuskirjojen joukossa ole. Kaikki käännökset ovat aina harvinaista herkkua! Ja sitten ovat erikseen vielä nämä todella odotetut uutuudet, kuten tämä Domenico Starnonen Paljastus. Olen aiemmin lukenut Starnonelta suomennetut teokset Solmut ja Kepponen, joista pidin aivan valtavasti. Mutta nyt seuraa ikävä paljastus minulta: tästä uusimmasta en valitettavasti pitänyt ollenkaan niin paljon. Attenzione: sisältää juonipaljastuksia! Rakkaus? Ajattelin ensin kirjoittaa, että Paljastus on…