-
Italo Svevo: Lyhyt sentimentaalinen matka
Perhe-elämän velvollisuudet jäävät taakse, kun ikääntynyt herra Aghios hyppää junan kyytiin Milanon asemalla. Määräänpää on Trieste ja tavoitteena maistaa vapauden huumaa. Italo Svevon pienoisromaanissa Lyhyt sentimentaalinen matka irtiotto jää kuitenkin monella tavoin kesken. MITÄ? Perhettä pakoon Huvittavaa, että minulle tuli tästä lähes satavuotiaan kirjan alkuasetelmasta mieleen hieman tuoreempi teos, Miranda Julyn Nelinkontin. Molemmissa teoksissa päähenkilö lähtee perhe-elämää pakoon – toinen autolla, toinen junalla. Kumpikaan ei kovin pitkälle pääse. Mikä onkin se juttu. Lyhyessä sentimentaalisessa matkassa hieman jo ikääntynyt herra Aghios matkustaa junalla Milanosta Triesteen. Muu perhe jää vielä hetkeksi Milanoon, kun taas herra Aghios ”janosi elämää ja matkusti siksi yksin”. Junassa on kuitenkin myös muita matkustajia, ja herra Aghios on…
-
Kevään 2026 uutuuskirjat: 17 + 3 poimintaa
Hyvää uutta (kirja)vuotta 2026! On aika luoda perinteiseen tapaan katsaus kustantamoiden kevätkatalogeihin ja poimia sieltä Italia-aiheiset uutuudet. Millaisia siis ovat kevään 2026 uutuuskirjat: mitä italialaista tai Italiaa käsittelevää kirjallisuutta nyt keväällä julkaistaan? Listasta onkin tulossa tänä keväänä ennätyksellisen pitkä! Poimin uutuuksien joukosta peräti 17 enemmän tai vähemmän Italiaa koskettavaa teosta. Lisäksi löytyi kolme kirjaa, joiden Italia-yhteys jää nyt ilman teoksen lukemista hieman tulkinnanvaraiseksi. Mukavan monia on kuitenkin Italia inspiroinut kirjoittamaan, ja onneksi muutama italiasta suomennettukin teos mahtuu listaan. Kevään 2026 uutuuskirjat: kaunokirjallisuus Silvia Avallone: Musta sydän Kustantamo Aula & Co on julkaissut viime vuosina ilahduttavan paljon italiasta käännettyä kaunokirjallisuutta. Kiitos heille! Tämän kevään uutuuskirja Aulalta on italialaisen Silvia Avallonen Musta sydän…
-
Suklaakaupungin suklaavanukas
Mieleeni painunut ravintolakokemus Torinosta: Oli aika valita jälkiruoka ravintolan listalta. Niin paikallisia kuin italialaiset ravintolat yleensä ovatkin, jälkiruokalistalta löytyy harmillisen usein aina vain samat tiramisut ja gelatot. Tällä kertaa pääsin kuitenkin yllättymään, kun oudon niminen bonèt kiinnitti huomioni. Nimi kuulosti ranskalaiselta, ja mutisin epävarmasti tilaukseni tarjoilijalle, joka sitten toisti sen minulle: bunet. Hups. Tietämykseni ohella ääntämyksenikin oli surkeaa. Ruokalistan kuvauksen perusteella odotin saavani eteeni suklaakakkua. Ensi lusikallisen jälkeen sain yllättyä toistamiseen: kyseessä olikin jonkinlainen suklaavanukas. Ei mikään lapsekas Jacky Makupala, vaan maussa erottui selvä mantelinen vivahde ja alkoholin pieni polte. Päällä oleva karamellikastike sopi täydellisesti yhteen hieman kitkerän kaakaon kanssa. Vanukkaan koostumus oli lohkeava, ja silkkisen suutuntuman jälkeen suussa rapsahtelivat…
-
Uusinta käännösrunoutta Italiasta: Cesare Pavese ja Vincenzo Mascolo
Valikoimat Cesare Pavesen ja Vincenzo Mascolon runoja edustavat uusinta käännösrunoutta Italiasta. Teokset ovat ilmestyneet Suomessa tänä ja viime vuonna. Eri aikoina eläneiden kirjailijoiden runot liikkuvat kummuilla, taivaalla ja kaupungeissa kertoen omaa tarinaansa italialaisesta runoudesta tällä ja viime vuosisadalla. Kummut, taivas, kaupungit. Cesare Pavesen Runoja kummuilta ja Vincenzo Mascolon Taivas ja kaupungit ovat uutta suomeksi ilmestynyttä käännösrunoutta Italiasta. Cesare Pavese on italialaisen 1900-luvun kirjallisuuden suuria nimiä, Vincenzo Mascolo taas Suomessa tuntemattomampi nykyrunoilija. Luin teokset peräkkäin aloittaen 1900-luvun alkupuolelta ja edeten tähän päivään. Pavese ja Mascolo veivät minut eri maisemiin ja täysin eri tunnelmiin. Cesare Pavese: Runoja kummuilta Lauri Kailan suomentama ja toimittama valikoima Cesare Pavesen (1908–1950) Runoja kummuilta on ensimmäinen Suomessa…
-
Oliivitahna Rivieran oliiveista
Oliivipatee, oliivitahna, tapenade. Mitä näitä nyt on. Kaupan valmiit tahnat maistuvat minusta tunkkaisilta, mutta kun teimme itse kotona oliivitahnaa – vain kolmesta raaka-aineesta – lopputulos olikin kirpeän raikas ja koukuttava. Paahdoimme pannulla pari leipäviipaletta tahnan kaveriksi, jotta sain otettua postaukseen kuvan. Kummasti kuvan ottamisen jälkeen katosi kuitenkin koko leipä… ja sitä myöden oliivitahna. Purkin pohjat kaavimme vielä pastan joukkoon. Hölmöintä on se, että itse tehty oliivitahna valmistuu viidessä minuutissa. Kuka niitä kaupan tahnoja tarvitseekaan? Oliivitahna palautti minut muistoissani viime kesään ja Ligurian lämpöön. Sinne minut vei myös Pier Paolo Pasolinin kirja Pitkä hiekkainen tie. Pasolinin matka kulki ”San Remosta eteenpäin pitkin rannikkoa: polttavaa aurinkoa ja viilentävää pilviverhoa”. Kuljin sattumoisin kesällä…
-
Pier Paolo Pasolini: Pitkä hiekkainen tie
Pitkä hiekkainen tie kuljettaa lukijan 1950-luvun Fiatin kyydissä halki Italian rannikon. Loputonta aurinkoa, hiekkaa, rantakallioita, iskelmien jumputusta, uimakoppeja, aurinkovarjoja, rantabaareja… Ja itse italialaiset. Nyt on käsillä aivan tuore uutuus, jota esittelin lyhyesti Syksyn 2025 uutuuskirjat -postauksessa. Mainitsin tuossa tekstissä, että kirja kiinnostaa minua aivan erityisesti. Syitä on monia. Ensinnäkin kaikki italiasta suomeksi käännetty kirjallisuus ilahduttaa aina, sillä sitä ei ole lainkaan liikaa. Hannimari Heinon nimi on takuu laadukkaasta käännöksestä – onnittelut Hannimarille tuoreen Finlandia-voittajan, Monika Fagerholmin Eristystila / Kapinoivia naisia suomennoksesta! Kirjailija–toimittaja–elokuvaohjaaja Pier Paolo Pasolini (1922–1975) kiinnostaa, sillä en tiedä hänestä juuri mitään, paitsi että hän oli kiistelty ja pahamaineinenkin hahmo italialaisella taidekentällä. Tästä myöhemmin lisää. Ja viimeisimpänä: rakastan Italia-aiheista…
