Ruoka
-
Oscarin arvoinen tomaattikastike pastalle
Tomaattikastike pastalle on asia, jota minun oli suomalaisena aluksi vaikea ymmärtää tutustuessani paremmin italialaiseen keittiöön. Miksi tehdä jotakin niin tylsää, kun pastaanhan voi laittaa mitä vain? Sitä paitsi tomaatti on usein vetistä ja mautonta. Vähintään pitää joukkoon murustella vaikka fetaa! Italialainen taas ei ymmärrä, mitä tekemistä kreikkalaisella juustolla on pastassa. (Appivanhempani eivät muuten edelleenkään tiedä, mitä feta on, vaikka on se heille monta kertaa yritetty selittää. Se on heidän häviönsä, sillä fetallakin on todellakin paikkansa!) Huolellisesti tehty tomaattikastike kaipaa vain kärsivällisyyttä ja hyvät raaka-aineet. Ja siinäpä se. Kärsivällisyys ei kuulu hyveisiini keittiössä, ja minun on ollut vaikea myöntää, että kymmenessä minuutissa ei voi saada aikaan samaa makua kuin tunnissa. Tai…
-
Nutellakeksit sateisiin syysiltoihin
Nutellakeksit ovat täydellistä nautiskeltavaa sateisiin syysiltoihin, kun istut sohvannurkassa lukemassa runoja höyryävä teemuki kädessä. Niinhän me kaikki näin syksyisin teemme, eikö? Ainakin ilman niitä runoja. Minulle oli aikanaan uusi tieto, että Nutella on italialaista. Tai oikeastaan minua hämmästytti se, että Kinder-munat ovat italialaisia! Nutella ja Kinderhän ovat samaa Ferrero-perhettä, jonka omistaja Michele Ferrero oli aikanaan Italian rikkain mies. Kinder-munien nimi on kuitenkin aina vienyt ajatukseni saksankielisiin maihin. Niin kuitenkin on, että Nutella ja Kinder ovat italialaisia, ja Italiassa myydään mitä erilaisempia Kinder-tuotteita, joita ei Suomessa onneksi (vielä!) ole. Katso vaikka tästä linkistä Ferreron omilta sivuilta mittava lista aamu- ja välipaloja, jotka yhtiön ”mission” mukaan tekevät lasten lisäksi onnellisiksi myös vanhemmat!…
-
Hämmentävän hyvä farinata
Farinata hämmentää: onko tämä leipää vai pannukakkua? Olen nähnyt suomalaisissa blogeissa, lehdissä ja keittokirjoissa jonkinlaisia versioita farinatasta nimillä ”kikherneleipä” ja ”kikhernepannukakku”. Kumpaa se sitten on? Hämmensin Signorea kysymällä, miten hän selittäisi ruokalajin olomuodon italiaksi. Hänkin hiljeni (se on harvinaista!). Ilmeisesti farinataa ei voi selittää, se pitää vain kokea. Farinata on tunnetuimpia genovalaisia katuruokia, kuten kerroin pienessä katuruokaoppaassa. Merenkulku ja elämä Genovan satamassa synnyttivät kaupungin katuruokakulttuurin, ja tarinan mukaan merellä on saanut alkunsa farinatakin. Tarina nimittäin kertoo, että farinata syntyi vahingossa vuonna 1284, kun vankeja kuljettanut genovalainen sotalaiva joutui myrskyyn, jonka pauhatessa lastina olleet kikhernejauhosäkit ja öljy sekoittuivat suolaiseen meriveteen. Myrskyn laannuttua tämä seos kuivui auringossa ja joku meni sitä sitten…
-
Frittata – nerokas munakas Napolista
Viime viikolla kuljimme napolilaiskirjailija Starnonen solmituissa kengissä, ja tämän viikon ruoka johdattaa askeleemme katukioskille Napoliin. Sieltä löytyy frittata, Napolin versio meidän pyttipannustamme. Suomessa on pitänyt keksiä käyttöä ylimääräisille keitetyille perunoille, Italiassa puolestaan jämäpastalle. Kananmuna tekee niin perunoista kuin pastastakin paistinpannulla ihan uuden ruokalajin nopeasti ja pienellä vaivalla. Nerokasta! Frittata on ihanteellista piknik-ruokaa, ja pieneksi paloiteltuna se sopii hyvin antipasto-pöytään tai aperitiiville. Se on myös rantapäivän klassikkolounas. Italiassahan eletään nyt kuuminta loma- ja rantakautta, meillä ne ajat alkavat tältä vuodelta jo olla takanapäin… Onneksi frittata on helposti mukaan pakattava ja täyttävä lounas myös työpäivinä. Sen voi syödä yhtä hyvin lämpimänä kuin kylmänäkin. Jämäruoille ei tietenkään ole olemassa vain yhtä oikeaa reseptiä,…
-
Ciabatta, jokapäiväinen leipämme
Ciabatta on klassikkoleipä, jota rakastetaan sen pehmeän sisuksen ja rapean kuoren takia. Se on jokapäiväinen leipä, jonka päälle voi aamu- ja välipalalla levittää Nutellaa, jonka päälle voi pikkunälkään lorauttaa öljyä ja ripotella suolaa ja josta syntyvät myös hyvät bruschettat. Ciabatta tarkoittaa tohvelia, mutta siitä kannattaa lounaalla ja illallisella myös tehdä ”pikkukenkä”, josta kerroin täällä. Jokapäiväinen leipä oli kiven alla sodan aikana, kuten kuvailin viime viikon kirjapostauksessa. Vaikka Kaksi naista kertoo sodan kurjuudesta, Lazion vuoristoseudulla syötiin ennen ruoan totaalista loppumista käsittämättömän hyvin: ”Ja pöytä, se notkui runsauttaan: makkaraa ja kinkkua, vuoristojuustoja, kotona tehtyjä erilaisia tuoreita leipiä, voita ja munia ja papuja ja keittoa ja erilaisia lämpimiä ruokia, joita äiti ja tytär…
-
Kesäisen kevyt jälkiruoka manteleista
Kevyt jälkiruoka Sisiliasta? Onko sellaista edes olemassa? Tätä mietin, kun hakusessa oli jokin sisilialainen jälkiruoka, joka sopisi kepeään kesäpäivään. Granita olisi melko kevyttä (ilman kermavaahtoa), mutta miellän sen ennemminkin juomaksi kuin jälkiruoaksi ja Sisiliassa sitä nautitaan usein aamiaisella, briossin kera. Lämpimänä kesäpäivänä ei huvita myöskään uppopaistaa cannolo-putkia tai tehdä tuhtia kreemiä torciglionien sisään. Tunnettu kakku cassata liittyy pikemminkin pääsiäiseen, buccellato taas jouluun. Eikä mikään edellisistä ole kevyttä nähnytkään. Ricottaa ja kananmunia kuluu. Sisiliassa suositaan jälkiruoissa kuitenkin myös terveellisiä ja tietenkin paikallisia aineksia: sitrushedelmiä, pistaasipähkinöitä ja manteleita. Jälkimmäisistä valmistuu myös mantelivanukas il biancomangiare, sisiliaksi u’bbiancumanciari. Se on kevyt jälkiruoka, joka toki sisältää sokeria mutta ei juuri rasvaa. Muutamasta aineksesta syntyvä,…
