-
Italo Calvino: Paroni puussa – Vaihtoehtoelämää jalat irti maasta
Kesällä voi vaikka kiivetä puuhun! Rohkeimmat eivät koskaan enää palaakaan maan pinnalle. Italo Calvinon Paroni puussa (Il barone rampante 1957, suom. Pentti Saarikoski, Tammi 1960) kertoo poikkeuksellisesta elämäntapavalinnasta. Kirjan päähenkilö Cosimo elää koko elämänsä lapsuudesta vanhuuteen puussa. Mielikuvitukselliset ainekset yhdistyvät kirjassa historian todellisiin tapahtumiin. Jatketaan kirjojen kanssa 1700-luvun aatelisten parissa, tällä kertaa miehisemmässä maailmassa ja muutenkin aivan eri tunnelmissa. Siinä missä naisen aseman määritti isä, aviopuoliso ja veli, miehillä oli enemmän vapautta. Calvinon kärjistyksessä ja fantasiamaailmassa pikku paroni saattoi vaikka päättää elää koko loppuelämänsä puussa. Puutasavallan paroni Karkaan enkä koskaan tule takaisin! Siitäpäs saatte, äiti ja isä! Tässäpä jokaisen vanhemmilleen loukkaantuneen lapsen kostofantasia. Kun aatelisperheen poika, 12-vuotias pikku Cosimo pakotetaan…
-
Hellepäivän helppo hedelmähyytelö (ilman liivatetta!)
Sisiliassa jälleen! Tällä kertaa jälkiruokien kimpussa. Helppo ja raikas hedelmähyytelö, yleensä vesimelonista valmistettu, on ajankohtainen jälkkäri näin kesällä ja etenkin juuri nyt heinäkuussa. Se nimittäin kuuluu Palermossa heinäkuun puolivälissä järjestettävän Festino di Santa Rosalian eli kaupungin suojelupyhimyksen juhlan ruokatarjoiluihin. (Kun googlettelin lisää tietoa juhlasta, löysin myös Santa Rosalian oman Facebook-sivun, johon tämä pyhimys postailee Jumalan sanaa – tällaisiakin somepersoonia siis löytyy Etelä-Italiasta! Juhlasta itsestään löytyy tietoa italiaksi esimerkiksi täältä – tänä vuonna juhlaa ei ilmeisesti ainakaan aivan normaalimenoin järjestetä.) Hedelmähyytelö eli gelo maistuu Sisiliassa toki läpi ihan koko kesänkin, ja se kuuluu myös Italian kesän huipentavaan Ferragosto-juhlaan 15. elokuuta. Kun helteet ylittävät 40 asteen, kuten taas tänä kesänä Sisiliassa on…
-
Dacia Maraini: Mykkä herttuatar – Historiallista draamaa 1700-luvun Sisiliasta
Sisilialainen rikas aatelisperhe 1700-luvulla, loistokas Palermo ja Bagherian mahtipontiset barokkihuvilat. Upeat puitteet eivät taanneet naiselle helppoa elämää. Dacia Marainin romaani Mykkä herttuatar (La lunga vita di Marianna Ucrìa 1990, suom. Sari Mattero, Artemisia Edizioni 1998) sijoittuu 1700-luvun Sisiliaan. Mykkä herttuatar on Marianna, joka on lapsuudestaan asti ollut mystisesti kuuromykkä. Korkeasta syntyperästään huolimatta Marianna joutuu kokemaan kovia läpi elämänsä, kuten muutkin hänen perhepiirinsä naiset. Lukeminen ja kirjoittaminen tuovat Mariannalle lohtua ja pääsyn toiseen ulottuvuuteen. Dacia Maraini (s. 1936) on Italiassa hyvin arvostettu ja palkittu kirjailija ja tunnettu naisten oikeuksien puolustaja, mutta Suomessa hän tuntuu olevan melko tuntematon nimi. Hän oli myös erään Alberto Moravian elämänkumppani. Mykkä herttuatar oli minullekin ensikosketus Marainin…
-
Kesäinen tomaattipesto alla trapanese
Kesäisiä ruokia etsiessäni alan usein tähytä Sisiliaan. Jokin Sisiliassa saa ajattelemaan ikuista kesää ja auringonpaistetta ruokapöydässä. Sisilia on muutenkin ruokamielessä yksi inspiroivimpia alueita Italiassa – en tosin vielä ole keksinyt, minkä alueen keittiö ei olisi inspiroiva, en vain vielä tunne kaikkia! Tämänpäiväinen tomaattipesto on ihana esimerkki syötävästä sisilialaisesta auringonpaisteesta. (Mielistelevät mainospuheet sikseen: Sisilian tämänviikkoiset 40 asteen helteet eivät kyllä inspiroi ketään keittiössä tai muuallakaan.) Sisiliaan minut johdatti paitsi kesäaurinko myös nobelisti Luigi Pirandello, jonka kotisaari se on (tai siis oli). Pirandello oli kotoisin Agrigentosta, jossa on tietysti omat kymmenet paikalliset ruokaerikoisuutensa, mutta kesäinen tomaattipesto on itse asiassa kotoisin Trapanista eli hieman kauempaa Pirandellon kotikaupungista. Tomaattipesto tunnetaankin italiaksi nimellä pesto alla…
-
Luigi Pirandello: Vino nenä – Kuka peilistä katsoo?
Mitä näet, kun katsot peiliin? Mitä muut näkevät, kun katsovat sinua? Mitä jos nämä kuvat eivät kohtaa? Luigi Pirandellon Vino nenä (Uno, nessuno e centomila 1926, suom. Juuso Kortelainen, Impromptu Kustannus 2018) on psykologinen tutkielma ihmisen identiteetistä, suhteesta muihin ihmisiin ja itseen. Vino nenä tyrkkää romaanin päähenkilön Vitangelo Moscardan koko elämän vinoon dramaattisin seurauksin. Otetaanpa tähän kohtaan Kunnon Klassikko kaiken hömpän jälkeen. Nobelisti Luigi Pirandellon Vino nenä on Italiassa jo koulussa pakollisten luettavien klassikkojen joukossa (Signore muistaa kirjoittaneensa siitä lukion loppukokeessakin), mutta sen suomennos on itse asiassa hyvinkin tuore, vasta vuodelta 2018. Olipa siis aika saada tämäkin suomeksi! Klassikko on näennäisen helppolukuinen ja melko lyhytkin (alle 200 sivua), mutta oikeastaan aika…
-
Mansikkarisotto (ja loraus proseccoa)
Mansikoita ja samppanjaa: pientä ylellisyyttä elämään! Mansikat ja kuohuva juoma yhdistetään usein romanttisiin hetkiin ja luksuselämäänkin. Niitä nautiskellaan huvipurrella Caprilla, huvilalla Amalfin rannikolla ja aprikoosinpehmeissä kesäöissä. Mansikoista ja kuohuvasta voi silti laittaa myös ihan tavallista ruokaa – tai siis ihan poikkeuksellisen hyvää ruokaa. Mansikoita ei ehkä ihan ensimmäisenä tule mieleen laittaa suolaisiin ruokiin, joten kun Signore ehdotti minulle mansikkarisoton tekemistä, olin hieman ihmeissäni. Ei mansikkarisotto eli risotto alle fragole Italiassakaan mitään ihan perusriisiä ole, mutta sopiihan se kesään paljon paremmin kuin esimerkiksi perinteinen herkkutattirisotto, jos ja kun risottoa kuitenkin tekee kesälläkin mieli. (Mansikkarisotto taitaa jakaa mielipiteitä ruokakonservatiivisessa Italiassa, sillä kun kirjoitin Googleen ”risotto alle fragole”, Google tarjosi hakuvaihtoehdoksi myös ”risotto…
