-
Olipa kerran Pinokkio (tai Pinocchio)
Kukapa ei tuntisi tarinaa pitkänenäisestä puunukesta? Mutta onko ihan alkuperäinen tarina 1800-luvun lopulta tuttu? Firenzeläisen Carlo Collodin Pinokkion seikkailut. Erään puunuken tarina (Le avventure di Pinocchio. Storia di un burattino, 1883; suom. Pauliina de Anna, Savukeidas 2016) on maailman tunnetuimpia lastenkirjoja. Tarina kurittomasta puunukke-pojasta on kuitenkin sen verran raju, ettei se sovi aivan pienimmille, ja sen allegorisuus aukenee parhaiten aikuisille. Pinokkio on tunnettu kirjoina, elokuvina (uusimmat Disney- ja Netflix-elokuvat ovat tältä syksyltä), näytelminä, TV-sarjoina, leluina – minäpä ei? Historian ensimmäinen Pinokkio ei kuitenkaan ollut mitään näistä: alunperin Pinokkion seikkailut julkaistiin jatkotarinana sanomalehdessä. Ensimmäinen tarinan osa julkaistiin vuonna 1881, ja pari vuotta myöhemmin jatkotarina julkaistiin kirjana. Minulle – kuten varmaan monelle…
Saatat myös pitää
Goliarda Sapienza: Elämän ilo – Millainen on 1900-luvun nainen?
Vera Vala: Aprikoosiyöt – Sukusalaisuuksia ja romantiikkaa italialaisessa vuoristokylässä
Elämää päin – Keskusteluja kiireettömyydestä, malttamisesta, muutoksesta, remonteista, rakkaudesta, Italiasta ja siitä, mikä on riittävästi
-
Gianduia, parempaa kuin Nutella
Jouluun jotain silkinsileän suklaista, pehmeää ja pähkinäistä Piemontesta? Torinon enkeli sai kaipaamaan jotain lohdullisen hyvää ankean savusumuisesta kaupungista. Gianduia, piemontelainen suklaa–pähkinätahna, on täyteläisin ja makein lohturuoka, jonka alueelta voi löytää. Gianduia on tarkemmin sanottuna kotoisin juuri Torinosta. Piemonte on ruoka-alueena tunnettu etenkin kahdesta asiasta: tryffelistä, jota olen etsinyt Umberto Econ jalanjäljissä täällä blogissakin, ja tietysti viineistään. Tärkeitä alueella ovat myös hasselpähkinät, le nocciole. Tämän syksyn pähkinät on jo kerätty talteen ja kuivattu, ja nyt niistä voi valmistaa jotain vaikka joulua ajatellen. Kauniiseen purkkiin pakattu gianduia sopisi joululahjaksikin. Gianduia tuo mieleen Nutellan, maailman kuuluisimman suklaa–hasselpähkinälevitteen, joka sekin on kotoisin Piemontesta. Gianduia on kuitenkin Nutellaa pähkinäisempää ja jos minulta kysytään, paljon paremman…
-
Syksyn 2022 uutuuskirjat: 8 poimintaa
Kävin kustantamoiden katalogeista läpi syksyn 2022 uutuuskirjat Italia mielessäni. Mitä italialaista tai Italiaa käsittelevää kirjallisuutta nyt syksyllä julkaistaan? Harmillisesti yhtään italiasta käännettyä kaunokirjaa en syksyn valikoimista löytänyt. Sen sijaan syksyllä julkaistaan pari italiasta käännettyä lastenkirjaa, mikä on ilahduttavaa. Muuten syksyn uutuuskirjat ovat sitä aika tavanomaista tarjontaa: vähän viihteellistä, vähän dekkaria ja rikosta, vähän antiikin Roomaa ja pari matkatarinaa. Lisääkin kirjoja saa vinkata, jos on tiedossa jotain kiinnostavaa! Huomaan, että ahkerasta katalogien selailusta huolimatta aina jokin uutuuskirja jää huomiottakin. Syksyn 2022 uutuuskirjat: kaunokirjallisuus J. P. O’Connell: Hotelli Portofino Englantilaisen toimittajan J. P. O’Connellin marraskuussa suomeksi ilmestyvä, Nina Mäki-Kihniän suomentama sukudraama Hotelli Portofino (Hotel Portofino, 2021) on O’Connellin esikoisromaani. Se sijoittuu 1920-luvulle…
-
Marika Riikonen: Lasinen merenneito – Sukellus sokkeloiseen Venetsiaan
Liplattava ja keinuva kaupunki, kanavarantojen värikkäät palatsit, seinistä kaikuva aaltojen loiske ja teentumma vesi. Lasinen merenneito kuvaa kesäistä Venetsiaa kaikin aistein. Marika Riikosen Lasinen merenneito (Karisto 2021) on jännitys- ja fantasiaelementtejä sisältävä romanttinen seikkailu kesäisessä Venetsiassa. Päähenkilö Lucia suostuu kuljettamaan sokkona arvokkaan italialaisen perintökorun Suomesta Venetsiaan. Perillä korusta tuntuvat olevan kiinnostuneita monet muutkin, ja Lucia tempaistaan mukaan salaperäiseen seikkailuun. Olen usein kesällä lukenut vaihteen vuoksi jonkin viihdekirjan. Olkoon Lasinen merenneito nyt siis tämän kesän 2022 kevyempi kiintiökirja. Se olikin siinä mielessä kiinnostava valinta, että viihde-elementtien lisäksi siitä löytyy fantasiakirjallisuuden piirteitä ja sukelluksia (kirjaimellisesti sukelluksia) historiaan. Tapahtumapaikka Venetsia sopiikin sekä romantiikan, mysteerien että historiallisten hahmojen näyttämöksi. Vedenneidon Venetsia Lasisen merenneidon päähenkilö on entinen kilpauimari…
-
Grazia Deledda: Kuin ruo’ot tuulessa – Nobel-romaani Sardiniasta
Nobelisti Grazia Deleddan Kuin ruo’ot tuulessa (Canne al vento 1913, suom. Taru Nyström, Basam Books 2021) on taianomaisen kaunis kuvaus sardinialaisesta kyläelämästä yli sadan vuoden takaa. Kirjassa keskiössä ovat mutkikkaat perhesuhteet, mutta päähenkilöksi nousee vastustamattoman upeasti kuvattu Sardinian luonto. Mikähän väärinkäsitys tähänkin liittyy: kuvittelin, että tämä Kuin ruo’ot tuulessa olisi runoteos! Jostakin olin teoksen kohdalla bongannut sanan runo, en tiedä, mistä. Grazia Deledda tosin kirjoitti myös runoja, mutta kun avasin kirjan umpimähkään jostakin kohtaa, hämmennyin, miten tiiviiltä proosarunoilulta teos näyttää. Sitten luin takakansitekstin: juu, romaani tämä on. Kumma juttu. (Pakko myös lisätä, että jostain syystä oikeinkirjoitusohjelma haluaa jatkuvasti korjata sanan ”ruo’ot” muotoon ”ruoto” – Kuin ruoto tuulessa.) (Jos sen sijaan sardinialainen runous kiinnostaa, sitä…
-
Viola Ardone: Lasten juna – Kohti parempaa elämää?
Sotaa ja vaikeita oloja pakenevat lapset on tänäkin päivänä surullisen ajankohtainen aihe. Se oli sitä myös toisen maailmansodan jälkeisessä Italiassa. Napolilaisen Viola Ardonen Lasten juna (Il treno dei bambini, Aula & Co 2022, suom. Laura Lahdensuu) on koskettava tarina sodanjälkeisen Italian kahtiajakautuneisuudesta ja perheiden erilaisista mahdollisuuksista tarjota lapsille hyvä elämä. Kirjan päähenkilö on 7-vuotias Amerigo, joka lähetetään muiden lasten mukana köyhästä etelästä Pohjois-Italiaan elämään parempaa elämää. Mistä oikea koti lopulta löytyy? Lasten juna on yksi tämän kevään uutuuskirjoista ja minulle niistä yksi odotetuimmista. Italiasta käännetty kaunokirjallisuus on aina juhlan paikka! Ja kuten toinen kevään käännösromaaniuutuus, Kielletty päiväkirja (joka tosin itse asiassa olikin vain uusintapainos), Lasten juna oli vieläpä erityisen hieno…
