-
Viinilukupiirissä: Donna Leonin Hyvän nimissä
Donna Leonin Hyvän nimissä – Komisario Guido Brunettin tutkimuksia vie lukijan jälleen Venetsian sokkeloisille kujille ja kanavien rannoille selvittämään mysteeriä. Tällä kertaa apua tarvitsee Guidon lapsuuden tuttu, joka pelkää tyttärensä puolesta. Tapaus laajenee hyväntekeväisyysjärjestön tutkimiseen ja perhesalaisuuksien paljastumiseen. *Viini ja kirja saatu Astra Wines ja Kirsin Book Club Kas tässäpä ensimmäinen lukemani Guido Brunetti -dekkari! Sarja on kyllä minulle tuttu: olen jo useamman vuoden listannut blogiini Italia-aiheisia uutuuskirjoja, ja melkeinpä aina siellä on uusi osa Leonin jo yli 30-osaiseen sarjaan. Oli siis jo aikakin tutustua komisario Brunettiin tarkemmin. Ja voin sanoa, että pääsinpä lukiessani myös yllättymään! Lisänostatusta lukukokemukselle toi se, että pääsin keskustelemaan kirjasta Kirsin Book Clubin ja Astra Winesin…
-
Italia-aiheisia matkakirjoja: 20+ nojatuolimatkaa Italiaan
Pienen blogitauon jälkeen haluan viedä itseni ja teidät blogini alkulähteille: nojatuolimatkalle Italiaan. Seonnistuu esimerkiksi kirjojen ja ruoan kautta, ja tänään on luvassa erittäin kattava kirjamatka! Italia-aiheisia matkakirjoja on kirjoitettu valtavasti eri kielillä, paljon myös suomeksi ja etenkin ehkä englanniksi. Blogistani matkakirjoja löytyy kategoriasta matkakirjallisuus. Mistä löytää Italia-aiheisia matkakirjoja? Kävin läpi matkakirjoja pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-sivustolla hakusanoilla ”Italia”, ”matkakertomukset” ja ”matkakirjallisuus”. Kirjojahan löytyi kymmeniä! Jotain oli pakko jättää pois. Italiassa asumisesta kertovia kirjoja Koska haluan nyt keskittyä matkustamiseen, en ottanut tähän postaukseen mukaan Italiassa asumisesta kertovia kirjoja – niitä on kirjoitettu suomeksikin useita. Listasta jäivät siis pois esim. Markku Kaskelan ja Tomi Kontion (toim.) Minun Italiani: Saapasmaan suomalaistarinat (Avain, 2017), Kirsi Pihan…
-
Viola Ardone: Nimeni on Oliva Denaro – Minun nimeni, minun tarinani
Tositarinaan perustuva Viola Ardonen romaani Nimeni on Oliva Denaro kertoo nuoren tytön elämästä ja mahdollisuuksista 1960-luvun Sisilian vanhoillisessa kyläyhteisössä. Naisen oma ”kunnia” sanelee rakkauselämän ratkaisut, kun avioliitto tulee ajankohtaiseksi. Vaikka oma perhe olisi tukena, miten käy, kun muu yhteisö kääntyy omaa oikeuttaan hakevaa jäsentään vastaan? Nimeni on Oliva Denaro on tämän syksyn uutuuskirjoja. Pidin todella paljon Ardonelta aiemmin suomennetusta Lasten juna -romaanista. (Kommenttini tuosta kirjasta olikin päässyt Oliva Denaron kansiliepeeseen!) Siksipä minulla oli tälle Olivallekin aika korkeat odotukset, jotka eivät valitettavasti ihan täyttyneet. Mutta tietynlaisen jatkumon kirjat luovat: ne tuovat esiin Euroopan historian ehkä vähemmän kaunokirjallisuudessa käsiteltyjä tapahtumia lasten ja nuorten näkökulmasta. Eräs Lasten junan henkilöhahmoista esiintyy myös Oliva…
-
Mihin piparjuurta käytetään? Etelä-Italiassa ainakin munakkaaseen
Piparjuuri on minulle tuntemani vieras. Toki tunnen kasviksen ja sen pippurisen pistävän maun, mutta en oikeastaan osaa sanoa, mihin piparjuurta käytetään tai missä olen sitä edes syönyt. Mieleeni tulee vain sushi ja wasabi – mutta oikeassa wasabitahnassahan ei piparjuurta edes ole (useimmiten syömässäni kauppakeskus-sushissa tosin takuulla kyllä). Piparjuureen piti siis perehtyä paremmin nyt, kun on Suomessa sesonkiaikakin vielä käsillä. Voimakkaan makuinen piparjuuri sopii parhaiten pikantiksi piristeeksi rasvaisiin ja muuten raskaisiin ruokiin, esimerkiksi majoneesien ja kastikkeiden joukkoon. Ruokaohjeita etsiessäni törmäsin sopivasti viimeksi lukemani Tuntemani vieraat -romaanin tapahtumapaikan, Etelä-Italian Basilicatan alueen tyypilliseen ruokaan: piparjuurimunakkaaseen. Rafanata-nimellä tunnettu piparjuurimunakas sisältää munien ja piparjuuren lisäksi myös perunaa ja pecorinoa – hieman raskaahko ruoka siis tässäkin…
-
J. P. O’Connell: Hotelli Portofino – Rentoa rantalukemista Rivieralta
Brittiläisen J. P. O’Connellin Hotelli Portofino (Hotel Portofino 2021, suom. Nina Mäki-Kihniä, Bazar 2022) sijoittuu 1920-luvulle Mussolinin ajan Italiaan, luksuslomailusta tunnettuun Portofinoon, jonne brittiläinen perhe perustaa hotellin. Luksushotellin johtaminen, vaativat asiakkaat, mutkikkaat ihmissuhteet ja ahdistava poliittinen tilanne vievät perheen kuitenkin heti vaikeuksiin. Seurauksena on lukijaa viihdyttävä ihmissuhdesoppa, rahasotku ja pieni rikosjuonnekin. Hotelli Portofino on viime syksyn uutuuskirjoja. Törmäsin tosin siihen alunperin TV-sarjana, jota Yle on esittänyt (linkki Yle Areenaan, jossa sarjan toinen kausi on katsottavissa toistaiseksi). En ole katsonut sarjaa, mutta ajattelin, että kirjan voisin sentään lukaista – liikutaanhan siinä minulle Italian tutuimmissa maisemissa eli kuvankauniissa Liguriassa. Pikkuruisessa ja pittoreskissa mutta äh niin turistisessa Portofinossa olen käynyt tosin vain kerran…
-
Ahmittavan hyvät vaniljaviinerit Apuliasta
Syötävää saappaankorosta? Tänään pääsen vihdoin tekemään makumatkan Apuliaan, ensimmäistä kertaa blogin historiassa. Sieltä tulee valtavasti kaikkea mielenkiintoista, mutta tänään esittelyssä ovat vaniljaviinerit, ehdoton makeiden herkkujen kuningatar Pugliasta, jota Apuliaksi suomeksi kutsutaan. Kiitos Paolo Giordano, että veit minut aurinkoiseen Apuliaan! Minulla on ollut pieni pakkomielle Apuliaan tai tarkemmin sen pääkaupunkiin Bariin ja vielä tarkemmin sanottuna Barin vanhaankaupunkiin Bari vecchiaan viime keväästä lähtien. Syynä on RaiPlaylta katsomani sarja Le indagini di Lolita Lobosco, joka sijoittuu Barin vanhaankaupunkiin ja vei minut aivan mukanaan. Lolita Lobosco on vähän hömelö poliisisarja, rikoksiltaan ja etenkin niiden ratkomistavoiltaan yhtä epäuskottava kuin monien fanittama Komisario Montalbano, mutta höpsöydessään samalla tavalla viehättävä kuin Montalbano: maisemat ovat upeat, tunnelma…
