-
Claudia Durastanti: Tuntemani vieraat – Poikkeuksellisen perheen perintö
”Vieras on kaunis sana, jos ihmistä ei pakoteta siihen rooliin.” Claudia Durastantin Tuntemani vieraat kuvaa vierautta monella tavalla: perheessä ja muissa ihmissuhteissa, fyysisissä paikoissa, kommunikaatiossa. Kuurojen vanhempien kuulevalle lapselle ei ole opetettu viittomakieltä, ja lapsuuden olosuhteet ovat turvattomat. Äiti vie lapsen synnyinkaupungistaan New Yorkista köyhään eteläitalialaiseen pikkukylään, josta tämä päätyy lopulta Lontooseen. Aikuisena hän etsii itseään ristiriitaisten tarinoiden, vaihtuvien asuinpaikkojen ja ontuvan viestinnän välistä. Joidenkin kirjojen kohdalla tekee mieli kirjoittaa enemmän lukukokemuksesta kuin itse kirjasta. Tuntemani vieraat on sellainen kirja. Aloitin kirjan lukemisen Roomassa, vihreän ja myrkyllisen Tiberjoen rannalla, jossa kirjan tapahtumatkin saavat alkunsa. Luin kirjaa italiaksi enkä millään saanut tekstistä otetta. Se jäi kesken. Sitten palasin Suomeen, luin kirjan…
-
Syksyn 2023 uutuuskirjat: 11 + 2 poimintaa
Miltä näyttää vuoden 2023 kirjasyksy? Perinteiseen tapaan kävin kustantamoiden katalogeista läpi uutuuskirjat Italia mielessäni. Millaisia ovat syksyn 2023 uutuuskirjat: mitä italialaista tai Italiaa käsittelevää kirjallisuutta nyt syksyllä julkaistaan? Syksyn 2023 uutuuskirjat noudattelevat hämmästyttävänkin tuttua kaavaa: antiikin Roomaa ja muuta historiaa, mafiaa, matkoja, viihdettä ja dekkaria – suomalaisia lukijoita takuulla kiinnostavia aiheita siis. Itselleni ilahduttavimmat tämän syksyn uutuudet ovat ehdottomasti italiasta käännetyt uutuusromaanit. Ne on kustantanut Aula & Co ja Sitruuna Kustannus, jotka ovatkin viime vuosina julkaisseet isompia kustantamoita enemmän italiasta käännettyä kaunokirjallisuutta. Bravi! Syksyn 2023 uutuuskirjat: kaunokirjallisuus Paolo Giordano: Tasmania Paolo Giordanon Jopa taivas on meidän jäi mieleen parin vuoden takaa todellisena lukuelämyksenä. Olen lukenut Giordanolta suomeksi pari muutakin teosta:…
-
Panzanella: Toscanan kesä lautasella
Kesä on kääntynyt Suomessa jo auringonlaskun puolelle, mutta Italiassa kesälomakausi on vielä – kirjaimellisesti – kuumimmillaan. On siis oikea hetki vielä kerran makustella Italian kesää! Jos haluaa kiirehtiä ennen syksyn kylmiä tuulia, nopea ja helppo toscanalainen panzanella on hyvä valinta näihin elokuun viimeisiin päiviin. Kirjoitin viimeksi Marja Vesalan kirjasta Vuosi Toscanan kukkuloilla. Se oli ihana seikkailu toscanalaisen maaseudun vuodenkiertoon. Satokausi määrittelee pitkälti sen, mitä Toscanassa ja Italiassa muutoinkin tarjoillaan ruokapöydässä. Vesalan kirjassa nostetaan kesällä pöytään panzanella, jonka valmistaa Vesalan toscanalainen tuttava Gina: ”Kun Gina valmistaa panzanellaa, hän pehmentää ensin leivän liottamalla sitä vedessä. Sitten tulee tärkeä vaihe, joka vaikuttaa panzanellan onnistumiseen: leivästä täytyy puristaa huolellisesti kaikki vesi pois. Ihan kaikki!…
-
Marja Vesala: Vuosi Toscanan kukkuloilla – Vuodenkierto viinimailla
Kesän kirjallinen Italian-matka päättyy nyt perhereissujen, Sorrenton, keskiaikaisten kylien ja Italian Rivieran kautta Toscanaan. Toscanassa ollaankin oikein Italian-matkailun ytimessä, ja Vuosi Toscanan kukkuloilla on nojatuolimatkailua parhaimmillaan! Marja Vesalan Vuosi Toscanan kukkuloilla (WSOY 2022) yhdistää paikallistietoa ja matkailua. Vesala puolisoineen tekee irtioton Suomesta viettääkseen unelmiensa vuoden Toscanan viinimaisemissa. Toscanalaisen maaseudun vuodenkierron seuraaminen on autenttinen elämys myös lukijalle. ”Vuosi Toscanan kukkuloilla” – huoh, taas. Näin ajattelin, kun bongasin kirjan nimen viime syksyn kirjauutuuksien joukosta. Eikö Toscana ole jo koluttu ja kaluttu loppuun? Kirjoittakaa kirja vaikka Liechtensteinista välillä! Tai miksi kukaan ei puhu koskaan edes Portugalista? Mitenkäs viininviljely vaikka Montenegrossa? Mitä kuuluu Bosnia-Hertsegovinaan? Tiedämmekö mitään Andorran ruokakulttuurista (kai sielläkin sellaista on)? Nyt olisi…
-
Sitruunaiset vaniljakeksit ja murean keksitaikinan salaisuus
Olen ehkä useinkin maininnut, että monet italialaiset makeat leivonnaiset ovat minusta hieman tylsiä vaatimattomia. Otetaanpa vaikka nämä genovalaiset vaniljakeksit canestrelli, joista paikalliset ovat hyvin ylpeitä. Mitä erikoista näissäkin nyt on, tavallisia tomusokerikuorrutteisia keksejä? Missä hillo, missä suklaa, missä hippuset ja kuorrutteet? Eipä ihme, että italialaisilla on tapana aamupalalla kastaa kuivia keksejään kuumaan kahviin, eiväthän ne muuten edes menisi alas. Mutta tietysti asioita pitää aina tarkastella hieman sokerista pintaa syvemmältä. Nämä sitruunaiset vaniljakeksit ovat kieltämättä koostumukseltaan täydellisiä: samettisia ja mureita. Joihinkin canestrelli-ohjeisiin tulee keitettyä kananmunan keltuaista antamaan silkkistä koostumusta, mutta useita eri versioita testailtuaan Signore on nyt kehittänyt täydellisen reseptin, jossa oikeanlaisen keksitaikinan salaisuus on perunajauhojen ja tomusokerin käyttäminen – sekä…
-
J. P. O’Connell: Hotelli Portofino – Rentoa rantalukemista Rivieralta
Brittiläisen J. P. O’Connellin Hotelli Portofino (Hotel Portofino 2021, suom. Nina Mäki-Kihniä, Bazar 2022) sijoittuu 1920-luvulle Mussolinin ajan Italiaan, luksuslomailusta tunnettuun Portofinoon, jonne brittiläinen perhe perustaa hotellin. Luksushotellin johtaminen, vaativat asiakkaat, mutkikkaat ihmissuhteet ja ahdistava poliittinen tilanne vievät perheen kuitenkin heti vaikeuksiin. Seurauksena on lukijaa viihdyttävä ihmissuhdesoppa, rahasotku ja pieni rikosjuonnekin. Hotelli Portofino on viime syksyn uutuuskirjoja. Törmäsin tosin siihen alunperin TV-sarjana, jota Yle on esittänyt (linkki Yle Areenaan, jossa sarjan toinen kausi on katsottavissa toistaiseksi). En ole katsonut sarjaa, mutta ajattelin, että kirjan voisin sentään lukaista – liikutaanhan siinä minulle Italian tutuimmissa maisemissa eli kuvankauniissa Liguriassa. Pikkuruisessa ja pittoreskissa mutta äh niin turistisessa Portofinossa olen käynyt tosin vain kerran…
