-
Pier Paolo Pasolini: Pitkä hiekkainen tie
Pitkä hiekkainen tie kuljettaa lukijan 1950-luvun Fiatin kyydissä halki Italian rannikon. Loputonta aurinkoa, hiekkaa, rantakallioita, iskelmien jumputusta, uimakoppeja, aurinkovarjoja, rantabaareja… Ja itse italialaiset. Nyt on käsillä aivan tuore uutuus, jota esittelin lyhyesti Syksyn 2025 uutuuskirjat -postauksessa. Mainitsin tuossa tekstissä, että kirja kiinnostaa minua aivan erityisesti. Syitä on monia. Ensinnäkin kaikki italiasta suomeksi käännetty kirjallisuus ilahduttaa aina, sillä sitä ei ole lainkaan liikaa. Hannimari Heinon nimi on takuu laadukkaasta käännöksestä – onnittelut Hannimarille tuoreen Finlandia-voittajan, Monika Fagerholmin Eristystila / Kapinoivia naisia suomennoksesta! Kirjailija–toimittaja–elokuvaohjaaja Pier Paolo Pasolini (1922–1975) kiinnostaa, sillä en tiedä hänestä juuri mitään, paitsi että hän oli kiistelty ja pahamaineinenkin hahmo italialaisella taidekentällä. Tästä myöhemmin lisää. Ja viimeisimpänä: rakastan Italia-aiheista…
-
Joulun ruokalahja Italian ystäville: 24 ideaa ja vinkit herkkukorin kokoamiseen
Itse tehty ruokalahja on lahjoista parhaimpia: se on valmistettu ajatuksella eikä takuulla jää nurkkaan pölyttymään tai päädy heti tammikuussa kirpputorille. Ruokalahja sopii lahjaksi kaikille, jotka eivät tarvitse ja toivo enää enempää tavaraa kotiinsa – eli melko monelle meistä. Italia on monien rakastama ruokamaa, joten tässä postauksessa jaan jouluun sopivat 24 ideaa italialaiseksi ruokalahjaksi tai joulunajan tuliaiseksi vaikkapa glögi-iltaan – kaikki helposti kotona itse valmistettavia. Lopuksi kerron vielä vinkkejä ruokakorin koostamiseen Italia-teemoittain. Ohjeet kaikkiin ruokiin löydät täältä blogista! Olen lisännyt linkin kunkin lahjaidean yhteyteen. Se täytyy tosin vielä todeta, että vaikka Suomessa ruokalahja ja erilaiset pienet muistamiset ovat joulun alla toimiva idea ja Italiasta on kiva ottaa lahjoihin inspiraatiota, Italiassa ruokalahja…
-
Taralli: suolapalaa saappaankorosta
Epäkohtia suomalaisessa ruokakaupassa: täältä ei saa taralleja! En itse hirveästi välitä pikkusuolaisesta – en esimerkiksi tunnista termiä ”sipsihimo” – mutta tarallit kyllä toisinaan maistuvat… Viinilasillisen kera lauantai-iltana. Taralli on rinkulaksi kiepautettu suolainen keksi, jonka juuret ovat Etelä-Italiassa, tunnetuimman näkemyksen mukaan Apuliassa. Parhaimmillaan taralli on koukuttavan herkullinen, ulkoa rapea ja sisältä mehukas, ja maussa voi erottaa apulialaisen valkoviinin ja oliiviöljyn. Pahimmillaan taas halpamarketin taralli maistuu siltä kuin se olisi valmistettu sahajauhosta. Italiastakaan ei siis saa hyviä taralleja mistä tahansa, olemme testanneet melko monta merkkiä, myös italialaisten verkkokauppojen tarjonnan. Parhaat tarallit (Apulian ulkopuolella) ovat löytyneet tähän mennessä Eatalysta. Hyviä Suomi-vinkkejä saa antaa, sillä lähin Eataly on Tukholmassa…! Minulla on ollut jo hetken…
-
Saku Tuominen: Kaikki mitä olen oppinut hyvästä viinistä
Saku Tuomisen Kaikki mitä olen oppinut hyvästä viinistä sukeltaa syvälle viinitynnyriin. Se tutustuttaa lukijan viinin laajaan maailmaan ja rohkaisee etsimään omaa viinimakua ja -filosofiaa. Kirja kysyy myös vaikeita kysymyksiä: Onko hyvää se, mistä itse pitää? Onko viini ”vain käynyttä rypälemehua”? Mitä viinistä pitäisi maistaa, miten sitä pitäisi kuvailla? Tarvitaanko viinin juomiseen ohjeita? Kaikki mitä olen oppinut hyvästä viinistä on tämän syksyn uutuuskirja ja jonkinlainen sisarteos Saku Tuomisen aiemmalle teokselle Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta, josta kirjoitin blogiinkin. Pidin ruokakirjan filosofiasta ja niin pidin tästä viinikirjastakin, paljon. Ohitin nopealla luvulla kaikki Burgundit, Bordeaux’t, Riojat, Moselit ja muut, sillä kirjassa on ilahduttavan paljon asiaa Italiasta. Ei ole kuitenkaan merkittävää, mistä viinialueista…
-
Viikunakakku keikauttaen
Kirjoitin viime viikolla kepposista, ja toisinaan pienet temput ovat tarpeellisia keittiössäkin. Yksi vaivattomimmista tavoista saada aikaan näyttävä leivonnainen on käyttää kikkana keikauttamista: kakku kootaan vuokaan niin, että päällinen tuleekin pohjalle. Lopputulos on sitä kauniimpi mitä kauniimpia hedelmiä käyttää, ja mikä olisikaan viipaloituna houkuttelevampi näky kuin sisältä syvänpunainen viikuna? Viikunoiden paras sesonki alkaa olla lopuillaan, joten nyt on hyvä hetki vielä leipoa viikunakakku. En olekaan aiemmin käyttänyt viikunoita blogin resepteissä kuin kerran; kyseessä oli sattumoisin juuri kepposkirjailija Italo Svevon kotikulmilta Triestestä kotoisin oleva joulurulla presnitz, jonka täytteeksi tulee pähkinöiden, suklaan ja muiden kuivattujen hedelmien lisäksi myös kuivattuja viikunoita. Ne sopivat leivontaan tietysti viikunasesongin ulkopuolellakin. Italiassa kasvaa viikunoita erityisesti etelässä, mutta kesällä…
-
Italo Svevo: Onnistunut kepponen
Onnistuuko 40 vuotta sitten kirjoitettu romaani tuomaan kirjoittajalleen vihdoin mainetta? Italo Svevon pienoisromaani Onnistunut kepponen esittelee kirjallisen kepposen kustannusmaailmasta. Lähestyvään Halloweeniin kuuluvat kepposet, ja Onnistunut kepponen esittelee yhden sellaisen. Tämä kepponen ei kuitenkaan ole mikään pikku jäynä, vaan kohteensa vähän pahemminkin raiteiltaan suistava ikävyys. Parempi olisi ollut keskittyä keräämään karkkia. Triesteläinen kirjailija ”Kyllä! Kepposelle naurettiin, ja siinä kaikki. Sille nauroivat kaikki ne, joiden ei tarvinnut itkeä. Tämän muistaessaan Mario äkkiä itki. Se oli kepposen laki.” Onnistunut kepponen sijoittuu ensimmäisen maailmansodan aikaiseen Triesteen, historian heittelemään kaupunkiin, joka nykyisin kuuluu Italiaan. Trieste ei ole valikoitunut kirjan tapahtumapaikaksi sattumalta, sillä se oli kirjailija Italo Svevon (oik. Aron Hector (Ettore) Schmitz, 1861–1928) synnyinkaupunki, joka…
