Ruoka
-
Italian isoäidin piirakka eli sitruunainen pinjansiemenpiiras
Viimeksi oli pappa tomaatissa, ja nyt on vuorossa isoäidin piirakka. Suomessa tunnetaan mamman marjapiiras, ja Italiassa isoäidin piirakka puolestaan sisältää sitruunaista kreemiä ja pinjansiemeniä. Maassa mummotkin leipovat maan tavalla, mutta yhtä hyviä leipureita he ovat tietenkin aina! Isovanhemmat olivat isossa roolissa viimeviikkoisessa Kuka sinä olet, Clarice? -romaanissa. He olivat osa kirjan mysteerin ratkaisua ja muutenkin kirjan päähenkilölle Sofialle läheisiä ja aina tukena vastoinkäymisissä. Vaikeina hetkinä Sofia myös pakeni Rooman historialliseen Caffè Greco -kahvilaan nauttimaan kaakaota ja leivonnaisia. Ja kappas vaan, mitä kahvilan menusta löytyy: isoäidin piirakka eli torta della nonna. Caffè Greco on Rooman vanhin ja Italian toisiksi vanhin kahvila (vanhin löytyy Venetsiasta; siitä olen kirjoittanut tässä kahvilapostauksessa). Se sijaitsee…
-
Toscanalainen tomaattikeitto eli pappa tomaatissa (ja muitakin sukulaisia)
Mitä tekee pappa tomaatissa, ihmettelin, kun kuulin ensimmäistä kertaa pappa al pomodorosta. Mitä pappa-paralle on tapahtunut! Vaan ei hätää: pappa al pomodoro on toscanalainen tomaattikeitto, joka on peräti vegaaninen eli siis myös pappaystävällinen. Eikä pappa tietenkään tässä tarkoita isoisää, joka on italiaksi nonno. Pappa merkitsee suomeksi kauniisti sanottuna ’mössöä’, jota tämä tomaattikeitto ehkä olemukseltaan keittoa enemmän muistuttaakin. Italiaksi voidaan myös sanoa fare la pappa, ”tehdä mössö” eli ’syödä’. Ilmaisu on leikillinen, ja sitä käytetään esimerkiksi lasten kanssa. Meillä pikku Signorino söikin vauvana usein pappaa, tai oikeammin vieläpä pappettaa, ”pikku mössöä”, joka on johdos pappa-sanasta – kysehän siis on vauvan soseista. (Tarkkana saa muuten olla myös isän eli papàn kanssa. Jos…
-
Alkuvuoden appelsiinisalaatti
Olkoon vuoden ensimmäinen resepti nyt kevyt ja terveellinen, vaikka en minkäänlaisten dieettien ystävä olekaan. (Italiassa sen sijaan dieettikulttuuri valitettavasti elää ja voi paksusti. Tässä asiassa Suomessa ollaan huomattavan paljon edellä.) Mutta ainahan sitä voi uuden vuoden kunniaksi ainakin luvata syödä enemmän kasviksia ja hedelmiä! Appelsiinisalaatti kuulostaa muutenkin kovin tammikuiselta, varsinkin, kun appelsiinit ovat nyt parhaimmillaan. Niiden lisäksi tähän salaattiin tulee fenkolia, punasipulia ja oliiveja. Olen löytänyt fenkolin vasta tutustuttuani italialaiseen keittiöön. Muita löydöksiäni ovat ainakin munakoiso, lehtimangoldi, punasikuri, kaprikset, monet yrtit ja selleri. (Tai no, kukapa ei olisi nimenomaan löytänyt selleriä ikävissä merkeissä esimerkiksi salaatistaan, mutta olen oppinut, että selleri voi olla myös oikeasti hyvää, kun sitä haudutetaan pieneksi…
-
Susumelle: suloisen suklaiset joulukeksit Calabriasta
Synkkyydestä suloisuuteen! Calabriasta tulee järkyttävien asioiden lisäksi myös järkyttävän hyviä asioita – nyt puhutaan tietenkin ruoasta! Italiassa ei jouluruoista tule pulaa, kun jokaisella alueella on omat paikalliset erikoisuutensa. Calabrialaista joulupöytää tarkastellessani huomioni kiinnittivät erityisesti lukuisat joululeivonnaiset. Niistä jo nimen perusteella jouluiseen leivontakokeiluun valikoituivat suloisesti nimetyt susumelle, suklaaseen upotetut mausteiset joulukeksit. Voivatko ne olla mitään muuta kuin suussa sulavan hyviä?! Rehellisyyden nimissä pitää silti sanoa kekseistä yksi asia: minusta keksitaikina on aina parempaa kuin valmiit, paistetut keksit. Näiden keksien taikina on erityisen hyvää siksi, että kotoisen piparitaikinan (raakojen taikinoiden kuningatar!) tapaan se on mausteista. Yksi kumma asia taikinassa kuitenkin on: siihen ei tule lainkaan lisättyä rasvaa. Ei siis voita, margariinia…
-
Satamakaupungin sitruunainen rommikahvi
Rommi ja muutkaan väkevät eivät oikein maistu minulle, ja Italian digestiivikulttuuri ei ole minulle pitkän aterian huipennus vaan pakollinen paha, jonka mieluiten jätän väliin. (Ainoastaan ehkä limoncello tekee tästä poikkeuksen.) Mutta väkevilläkin voi olla paikkansa paitsi ruoanlaitossa myös lasissa, jos niitä käytetään vain mausteena. Livornolainen rommikahvi ponce on esimerkki rommipohjaisesta juomasta, joka on kyllä tuju mutta myös toimiva. Höyryävän kuumana tarjottu, sitruunankuorella maustettu ja sokerilla makeutettu rommikahvi on kotoisin toscanalaisesta satamakaupungista Livornosta. Toscanalaisissa satamissa liikuin myös viime postauksessa, ja sataman harmaa taivaanranta sai kaipaamaan jotain lämmikettä. Sitä rommikahvi takuulla tarjoaa, pienen kofeiinipiristyksen lisäksi! Juoman pohjana on tietysti erinomainen italialainen espresso, jonka kotoinen versio valmistuu moka-pannulla. Rommi taas on kulkeutunut…
-
Haastetta joululeipurille: veronalainen joulukakku pandoro
Kahta asiaa ilman ei italialainen joulu tule. Ne ovat panettone ja pandoro, pullamaisen pehmeät joulukakut. Panettone sisältää rusinoita ja kandeerattuja hedelmiä ja on muodoltaan pyöreä. Pandoro puolestaan on korkea ja tähdenmuotoinen kakku, joka maistuu vienosti vaniljalta. Kiistelemme perheen kesken joka joulu siitä, kumpi on suosikkimme. Valinta on erittäin vaikea, mutta sanoisin ehkä, että pandoro silti vie voiton. Ensi vuonna saatan hyvinkin olla toista mieltä. Italiassa ei ole sellaisia koko maata yhdistäviä jouluruokia kuin meillä Suomessa. Tämä oli minulle aikoinaan pienoinen järkytys: vai tällaista ”ruokakulttuuria” tässä muka kulinarismin kehdossa?! Myöhemmin italialainen individualismi ja maan jakautuminen niin monessa asiassa ovat tulleet tutuiksi. Blogissa olen esitellyt napolilaisen joulunajan kukkakaalisalaatin ohjeen ja triesteläisen makean…
