-
Helppo cacio e pepe, ei vaadi Nobel-palkintoa!
Kirjoitan blogia italialaisesta ruoasta ja olen julkaissut pastareseptin viimeksi yli kaksi vuotta sitten. Häpeällistä. Toisaalta olen jutuillani halunnut näyttää, että Italia on niin paljon muutakin kuin vain pastaa. Silti: Italia on erityisesti pastaa. Palaan tänään perusasioiden eli pastakattilan äärelle, jossa porisee cacio e pepe. Ja kuinka se poriseekaan! Roomalainen pecorino–mustapippuripasta cacio e pepe ylittää olemuksellaan uutiskynnyksiä. Helsingin Sanomat uutisoi viime syksynä huumori-Nobeleista: humoristisen fysiikan palkinnon voittivat italialaiset tutkijat, jotka olivat faasimuutoksen avulla selvittäneet cacio e pepen paakkuuntumista. Cacio e pepe ei saa olla paakkuista! Nobel-asteen vaikeustasosta kielii myös toinen viime syksyn uutinen: Suurlähetystö sai valituskirjeen, kun brittisivusto lisäsi voita cacio e pepe -pastaan. Suosittu brittiläinen reseptisivusto oli valmistanut cacio e pepen…
-
Joel Haahtela: Marijan rakkaus – Ajan ja kuvien takana
Mies ja nainen, ikuinen Rooman kaupunki, elämän mahdollisuudet ja mahdottomuus. Kirjalta puuttuu aloituslause, taideteokselta tekijä, kauan sitten alkanut rakkaustarina jäi kesken. Joel Haahtelan pienoisromaanissa Marijan rakkaus pohditaan olevan katoavaisuutta. MITÄ? Taidetta ja tuskailua Roomassa Mies ja nainen tapaavat Italiassa Triesten juna-asemalla. Molemmat ovat nousemassa Rooman-yöjunaan. Sattuma on melkoinen: he tapasivat viimeksi 25 vuotta sitten Prahassa Kafkan kotimuseossa kirjoituskoneen ääressä ja rakastuivat. Huuma päättyi kuitenkin lyhyeen, kun nainen häipyi sanaa sanomatta yhteisestä hotellihuoneesta eikä koskaan palannut. Nainen on Marija, Sarajevossa kasvanut taidehistorioitsija, mies Helsingissä asuva kirjailija. Kirjailija on teoksen minäkertoja. Alkaa yhteinen matka Roomaan ja myöhemmin Toscanaan. Kertoja hakee Roomasta inspiraatiota tuskaisesti etenevälle kirjaprojektilleen, Marija on salaperäisen työtehtävän perässä. Marija puhuu…
-
Munkkipallerot venetsialaisittain
No onkos tullut vappu nyt talven keskelle? Italiassa kyllä: helmi-maaliskuulle (tänä vuonna 12.2.–17.2.) ajoittuva karnevaali muistuttaa osittain suomalaista vappua. Tunnetuinta karnevaalin juhlinta on Venetsiassa, ja kaupungin ykkösherkku ovat silloin frittelle tai venetsialaisittain frìtole, pienet somat munkkipallerot. Lue lisää italialaisesta karnevaalin juhlinnasta täältä: Italian karnevaali: Parhaat juhlamenot ja herkut Munkkipallerot kierähtivät syliini brittiläisen Harriet Constablen romaanista Viulisti, jossa Pietàn orpokodissa kasvanut nuori Anna Maria nauttii niitä ystävättäriensä kanssa 1700-luvun Venetsiassa: ”He olivat saaneet noita öljyssä paistettuja taikinapalloja vain kerran, kun joku oli carnevalen aikaan lahjoittanut niitä Pietàan. Herkut saapuivat silkkinauhalla suljetussa korissa, jonka rottinkikylkien rakosista leijaili sitruunankuoren ja sokerisen taikinan tuoksu. Muut tytöt olivat tapelleet niistä kuin kulkukoiran penikat, mutta Anna Marian…
-
Harriet Constable: Viulisti – Väsynyt biofiktiivinen vingutus
Viulisti vie lukijan 1700-luvun Venetsiaan ja Vivaldin viuluoppiin. Orpokodin kasvatti Anna Maria häikäisee soitollaan koko kaupungin ja on pian arvaamatonta maestroaankin taitavampi. Tositapahtumiin perustuva romaani nostaa esiin yhden historian unohdetuista naisista. MITÄ? Venetsia, naiset ja musiikki Viulisti vie kiehtovaan ympäristöön, 1700-luvun Venetsian musiikkimaailmaan. Sitä hallitsivat Antonio Vivaldi (1678–1741) – ja eräs orpotyttö. Kirja on saanut inspiraationsa tositapahtumista. Venetsialainen orpokoti Ospedale della Pietà saa huhtikuisena aamuna vuonna 1696 uuden asukkaan: sen seinässä olevaan aukkoon jätetään tyttövauva, joka saa nimekseen Anna Maria. Vauvan vastaanottavat nunnat näkevät vauvan katseessa päättäväisyyttä, tästä tulisi vielä jotakin suurta. Anna Mariasta tuleekin yksi aikansa taitavimmista viulisteista. Hän harjoittelee yhdessä orpokodin muiden tyttöjen kanssa arvostetussa figlie di coro…
-
Hullun hyvä hapankaalikeitto
Älkää ymmärtäkö väärin: en ole aloittanut uutta vuotta millään kaalikeittodieetillä, vaikka vuoden ensimmäiseksi ruokaohjeeksi tuleekin nyt hapankaalikeitto. Hapankaalikeitto voi kuulostaa ankealta, mutta kyseessä on todellinen nautinto! Antakaa, kun selitän. Olen vajaan seitsemän vuoden aikana esitellyt blogissani yli 120 italialaisen ruoan reseptiä. Blogini idea on tutustuttaa niin lukijat kuin itsenikin italialaisen ruoan monipuolisuuteen. En ole ottanut kirjoittamiseeni sellaista linjaa, että kaikki reseptit ovat uskomattomia ja niitä on kaikkien pakko heti kokeilla. Omat ruokasuosikkini olen jaotellut blogiin erikseen, ja siellä on ikilemppareita, joihin palaamme usein. Kaikki ruoat eivät kuitenkaan voi olla lempiruokia. Kaikki ruokaohjeetkaan eivät oikeasti ole ”maailman parhaita”, vaikka sellaiset eniten klikkauksia keräävätkin. Parhaus kaiketi on makuasia. Mutta! Sitten on joitakin…
-
Italo Svevo: Lyhyt sentimentaalinen matka
Perhe-elämän velvollisuudet jäävät taakse, kun ikääntynyt herra Aghios hyppää junan kyytiin Milanon asemalla. Määräänpää on Trieste ja tavoitteena maistaa vapauden huumaa. Italo Svevon pienoisromaanissa Lyhyt sentimentaalinen matka irtiotto jää kuitenkin monella tavoin kesken. MITÄ? Perhettä pakoon Huvittavaa, että minulle tuli tästä lähes satavuotiaan kirjan alkuasetelmasta mieleen hieman tuoreempi teos, Miranda Julyn Nelinkontin. Molemmissa teoksissa päähenkilö lähtee perhe-elämää pakoon – toinen autolla, toinen junalla. Kumpikaan ei kovin pitkälle pääse. Mikä onkin se juttu. Lyhyessä sentimentaalisessa matkassa hieman jo ikääntynyt herra Aghios matkustaa junalla Milanosta Triesteen. Muu perhe jää vielä hetkeksi Milanoon, kun taas herra Aghios ”janosi elämää ja matkusti siksi yksin”. Junassa on kuitenkin myös muita matkustajia, ja herra Aghios on…
