-
Muutaman tunnin munakoisovuoka
Oikotietä onneen ei ole. Ei ainakaan munakoisojen kanssa, sen olen jo italialaisilta oppinut. Munakoisosta on kuin varkain tullut lempikasvikseni, mutta sen laittaminen vaatii hieman viitseliäisyyttä. Itse en osaa siitä mitään tehdä, koska minulla ei ole kärsivällisyyttä, mutta meillä onneksi Signore hoitaa kokkaamiset. Hänen tekemänsä munakoisovuoka on meillä koko perheen lempiruokia. Olen jo useasti kirjoittanut napolilaisesta keittiöstä (kahvikulttuurista, katuruoasta, jouluruoasta), joten viimeviikkoisen napolilaisen Elena Ferranten jälkeen suuntaan katseeni nyt Napolia laajemmalle: koko Campanian maakuntaan ja Etelä-Italiaan yleisemminkin. Sieltä on kotoisin Suomessakin jokseenkin tunnettu munakoisovuoka parmigiana di melanzane, joka sisältää yksinkertaisuudessaan vain munakoisoa, öljyä, tomaattia, basilikaa, valkosipulia, parmesaania ja mozzarellaa. Klassikkoreseptin äärellä päästään jälleen kiistelemään monestakin seikasta: Tuleeko tomaattikastikkeeseen pieneksi hienonnettua sipulia?…
-
Taivaallinen tryffelipasta
Tryffeli – sieni vai suklaata? Minulle ei vielä muutama vuosi sitten ollut täysin selvää, mikä tai mitä tryffeli on. Tryffeli yhdistyi mielessäni joulukonvehtirasiaan eikä tryffelipasta tai muu suolainen ruoka olisi tullut mieleenikään. Sittemmin olen oppinut, että tryffelit ovat maan alla kasvavia sieniä, ja toden totta, tietyt suklaakonvehdit muistuttavat ulkomuodoltaan tryffelisieniä. Tryffelisienen voimakas maku on kaukana suklaasta, minusta se muistuttaa valkosipulia ja voita. Viimeksi kirjoitin Ruusun nimi -romaanista, jossa munkkinoviisi Adson kuvaa tryffelinpoimintaa näin: Minä en vielä tuntenut tuota metsän aluskasvillisuuden herkkua, jota kasvoi tuolla niemimaalla ja joka näytti erityisesti pesiytyneen benediktiinien maille kuten Norciaan, missä se kasvoi mustana, sekä tänne missä se oli vaaleampi ja tuoksuvampi. Severinus selitti minulle mikä…
-
Syksyinen lohtupasta pizzoccheri
Kun tekee mieli lohturuokaa, mieli alkaa usein askarrella pastassa. Se on täyttävää, lempeää, lämmintä ja ah niin ihanan hiilihydraattista. Lohturuokaan yhdistyy usein myös juustoisuus. Hiilihydraatit + rasva, se on siinä! Eikä tarjoilussa tarvitse hienostella, lohturuokaa pitää saada vain kauhoa lautaselle ja sitten haarukoida menemään. Seuraava resepti on meidän perheessämme syksyisin lohturuoka numero uno. Se yhdistää pastan, juuston ja vieläpä voin! Mutta yllätys yllätys, siinä on kaksi ainesosaa, jotka kuulostavat jo liiankin terveellisiltä: kaali ja tattari. Lisäksi sekin saattaa yllättää, että tähän pastaruokaan kuuluvat myös perunat. Kyseessä on Italian Valtellinan vuoristoseudulta tuleva pizzoccheri-pasta, joka on aivan pökerryttävän hyvää – ja rasvaista. Meistä jokainen on silloin tällöin pienen lohdun ja hemmottelun…
-
Oscarin arvoinen tomaattikastike pastalle
Tomaattikastike pastalle on asia, jota minun oli suomalaisena aluksi vaikea ymmärtää tutustuessani paremmin italialaiseen keittiöön. Miksi tehdä jotakin niin tylsää, kun pastaanhan voi laittaa mitä vain? Sitä paitsi tomaatti on usein vetistä ja mautonta. Vähintään pitää joukkoon murustella vaikka fetaa! Italialainen taas ei ymmärrä, mitä tekemistä kreikkalaisella juustolla on pastassa. (Appivanhempani eivät muuten edelleenkään tiedä, mitä feta on, vaikka on se heille monta kertaa yritetty selittää. Se on heidän häviönsä, sillä fetallakin on todellakin paikkansa!) Huolellisesti tehty tomaattikastike kaipaa vain kärsivällisyyttä ja hyvät raaka-aineet. Ja siinäpä se. Kärsivällisyys ei kuulu hyveisiini keittiössä, ja minun on ollut vaikea myöntää, että kymmenessä minuutissa ei voi saada aikaan samaa makua kuin tunnissa. Tai…
-
Grillatut munakoisot suoraan paratiisista
Danten juhannusgrilli on vielä kuumana, joten hyödynnetäänpä jälkilämpö vielä kokkailuun. Ihmislihan sijaan käristellään kuitenkin mieluummin jotain muuta: kasviksista lihaisinta eli munakoisoa. Helvetin lieskojen seasta nämä grillatut munakoisot vievät makuhermot suoraan paratiisiin! Munakoiso on mielestäni harmillisen väärin ymmärretty kasvis ainakin täällä meillä Suomessa. Sitä ei oikein edes näe missään. Monelle on ehkä jäänyt mieleen munakoisojen ”itkettäminen” ja ajatus siitä, että niiden valmistaminen olisi vaivalloista eikä edes vaivan arvoista, sillä eihän munakoiso juuri edes maistu miltään. Väärin! Ja oikein! Munakoisojen valmistaminen ei ole missään nimessä vaikeaa, mutta totta on, että niitä saa maustaa reippaasti. Huokoinen rakenne suorastaan imee itseensä makuja ja hyvää öljyä. Lempiruokiani munakoisosta ovat parmigiana di melanzane (etenkin, kun munakoisot…
-
***** hyvä genovalainen pesto
Kirjoitin viimeksi ruoan symboliikasta ja historiasta ja erityisesti muinaisten roomalaisten ruokailutavoista. Yksi hauskimmista roomalaisten tavoista liittyi basilikaan. Roomalaisten uskomuksen mukaan basilikaa kylväessä piti kiroilla ja kirota, jotta kasvi olisi kasvanut vahvaksi ja basilikasta olisi tullut maistuvaa. Mitä *****?! Vai toisaalta, tässäkö syy, miksi omat basilikani eivät ole menestyneet? Tästä lähtien kannattaa pysyä kaukana, kun ryhdyn kylvöpuuhiin! Basilikan kylvöaika on muuten juuri nyt, maalis-huhtikuussa, joten vielä ehtii kaivaa parhaimmat (tai pahimmat) kirouksensa esiin! Ja sitten päivän reseptiin, jota uskallan luonnehtia ***** hyväksi. Basilikapestonhan tuntevat kaikki ja yleensä siitä myös pitävät kaikki. Suomessa pestoa lisätään monenlaisiin ruokiin, mutta Italiassa genovalainen pesto kuuluu vain pastaan. Kotikaupungissaan sitä voi kuitenkin nähdä myös farinatan päällä…
