Kirjat
-
Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys – Mikä on yksinäisyyden kaava?
Kun kaksi rikkinäistä kohtaa, voiko heistä yhdessä tulla yksi ehjä? Voiko lapsuuden traumasta päästä yli? Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyys (La solitudine dei numeri primi 2008, suom. Helinä Kangas 2010, WSOY) kertoo Alicesta ja Mattiasta, kahdesta nuoresta, joiden lapsuuden onnettomuudet varjostavat heidän myöhempää elämäänsä. Elämä tuntuu kohtelevan heitä kaltoin, mutta niin he kohtelevat myös itseään – ja toisiaan. Alkulukujen yksinäisyys on yksi hienoimpia ja kiehtovimpia romaanin nimiä, joita tiedän. Alkuluku on luku, joka voidaan jakaa vain itsellään tai ykkösellä, ja se johdattaa yhteen kirjan teemoista, joka on yksinäisyys. Kirjailija Paolo Giordano on paitsi kirjailija myös väitellyt fyysikko – kiinnostavaa sekin. Alkulukujen yksinäisyys on hänen ensimmäinen romaaninsa, ja se voitti ilmestymisvuonnaan…
-
Domenico Starnone: Kepponen – Kumpi voittaa, isoisä vai lapsenlapsi?
Vastahakoinen isoisä saadaan suostuteltua hoitamaan muutamaksi päiväksi lapsenlastaan ja yhtäkkiä mikään ei ole ennallaan. Miten pieni, neljävuotias poika voi suistaa vaarin niin raiteiltaan? Domenico Starnonen Kepponen (Scherzetto 2016, suom. Leena Taavitsainen-Petäjä 2019, WSOY) kertoo Danielesta, menestyneestä kuvittajasta, joka nyt vanhoilla päivillään kärsii terveysongelmista ja uransa hiipumisesta. Hän palaa Milanosta kotikaupunkiinsa Napoliin hoitamaan muutamaksi päiväksi tyttärenpoikaansa Mariota. Vaarin ja Marion kepposet muuttuvat vähitellen entistä hurjemmiksi. Kuka tekeekään viimeisen kepposen? Kepponen on napolilaiselta Domenico Starnonelta toinen suomennettu teos. Ensimmäinen oli Solmut (2014, suom. 2018), josta kirjoitin täällä. Kirjoissa on paljon samaa: tapahtumapaikkana on kerrostaloasunto, jossa tapahtuu enemmän ja vähemmän kummia ja molemmissa käsitellään sukupolvien välisiä perhesuhteita. Mutta – tämä ei nyt…
-
Oscarin arvoinen tomaattikastike pastalle
Tomaattikastike pastalle on asia, jota minun oli suomalaisena aluksi vaikea ymmärtää tutustuessani paremmin italialaiseen keittiöön. Miksi tehdä jotakin niin tylsää, kun pastaanhan voi laittaa mitä vain? Sitä paitsi tomaatti on usein vetistä ja mautonta. Vähintään pitää joukkoon murustella vaikka fetaa! Italialainen taas ei ymmärrä, mitä tekemistä kreikkalaisella juustolla on pastassa. (Appivanhempani eivät muuten edelleenkään tiedä, mitä feta on, vaikka on se heille monta kertaa yritetty selittää. Se on heidän häviönsä, sillä fetallakin on todellakin paikkansa!) Huolellisesti tehty tomaattikastike kaipaa vain kärsivällisyyttä ja hyvät raaka-aineet. Ja siinäpä se. Kärsivällisyys ei kuulu hyveisiini keittiössä, ja minun on ollut vaikea myöntää, että kymmenessä minuutissa ei voi saada aikaan samaa makua kuin tunnissa. Tai…
-
Eilen, tänään, huomenna – Sophia Lorenin omaelämäkerta
Tänään 85 vuotta täyttävä Sophia Loren on elänyt aikamoisen elämän, josta ei ole kummallisia vastoinkäymisiä ja yltäkylläistä glamouria puuttunut. Mitä hän itse kertoo elämästään? Sophia Lorenin Eilen, tänään, huomenna: omaelämäkerta (Ieri, oggi, domani. La mia vita 2015; suom. Linda Jokela 2015, Minerva Kustannus) julkaistiin Lorenin 80-vuotisjuhlan kunniaksi. Siinä Loren tekee vanhasta laatikosta löytyneiden kirjeiden ja valokuvien siivittämänä matkan muistoihinsa varhaislapsuudesta nykyiseen isoäidin elämään. Auguri, Sophia! Sophia Loren täyttää tänään 85 vuotta, ja juhlan kunniaksi päätin lukea hänen omaelämäkertansa uudestaan. Luin sen tuoreeltaan neljä vuotta sitten, mutta paljonkaan en siitä nyt muistanut. Kirja tuli taas mieleen, kun elokuva Eilen, tänään, huomenna (1963) tuli elokuussa Yleltä. Katsoin sen, tykkäsin kovasti ja…
-
Miten paljon teistä täältä näkyy – Italialaista nykyrunoutta
Rakastan syksyä ja seuraavaa mielikuvaa: istun kodin lämpimässä sateen ropistessa ikkunaan, juon teetä viltin alla villasukat jalassa ja teen jotain henkevää. Luen vaikkapa runoja. Miten paljon teistä täältä näkyy – Italialaista nykyrunoutta 1960–2000 (Nihil Interit 2006, toim. Hannimari Heino) on kokoelmateos, joka esittelee 14 italialaisen runoilijan tuotantoa 1960-luvulta 2000-luvulle. Teos sisältää runojen lisäksi lyhyen katsauksen italialaiseen sodanjälkeiseen runouteen ja kunkin kirjailijan ja heidän runoutensa esittelyt sekä runojen selitysosuuden. Runot ovat suomentaneet Hannimari Heino, Martti Berger, Anu Rinkinen ja Elina Suolahti. Kuten olen jo aiemminkin maininnut, en ole ihan täysin sinut runouden kanssa. Yritin joskus opiskeluvuosina kovasti olla runotyttö, mutta kun en vaan ole. Tuntuu, että runoutta pitäisi niin kovasti…
-
Tuo minulle auringonkukka – Eugenio Montalen valitut runot
Italiassa vietettiin eilen kesän riehakkainta juhlaa, Ferragostoa. Meillä sen sijaat illat alkavat jo hämärtyä ja viiletä. Loppukesään auringonkukkien aikaan tunnelmoitavaksi sopii täydellisesti runokokoelma Tuo minulle auringonkukka. Tuo minulle auringonkukka – Portami il girasole (2018) on kokoelma Eugenio Montalen runoja, jotka on valikoinut ja suomentanut Hannimari Heino. Kokoelma sisältää runoja seitsemästä eri Montalen teoksesta vuosilta 1918–1980 ja lisäksi Heinon alkusanat ja huomautuksia runoihin sekä tietoa Montalen elämänvaiheista. Kokoelmassa on ainutlaatuisen hieno ratkaisu: runot ovat aukeamalla rinnakkain italiaksi ja suomeksi. Tuo minulle auringonkukka on kustantamo Parkon ensimmäinen teos. Olimme vuosi sitten elokuussa Signoren kanssa Talvipuutarhassa teoksen julkistamistilaisuudessa. Tilaisuus oli ihana! Siellä suomentaja Hannimari Heino keskusteli Montalesta kustantaja Tommi Parkon kanssa, minkä jälkeen…
