Ruoka
-
Hämmentävän hyvä farinata
Farinata hämmentää: onko tämä leipää vai pannukakkua? Olen nähnyt suomalaisissa blogeissa, lehdissä ja keittokirjoissa jonkinlaisia versioita farinatasta nimillä ”kikherneleipä” ja ”kikhernepannukakku”. Kumpaa se sitten on? Hämmensin Signorea kysymällä, miten hän selittäisi ruokalajin olomuodon italiaksi. Hänkin hiljeni (se on harvinaista!). Ilmeisesti farinataa ei voi selittää, se pitää vain kokea. Farinata on tunnetuimpia genovalaisia katuruokia, kuten kerroin pienessä katuruokaoppaassa. Merenkulku ja elämä Genovan satamassa synnyttivät kaupungin katuruokakulttuurin, ja tarinan mukaan merellä on saanut alkunsa farinatakin. Tarina nimittäin kertoo, että farinata syntyi vahingossa vuonna 1284, kun vankeja kuljettanut genovalainen sotalaiva joutui myrskyyn, jonka pauhatessa lastina olleet kikhernejauhosäkit ja öljy sekoittuivat suolaiseen meriveteen. Myrskyn laannuttua tämä seos kuivui auringossa ja joku meni sitä sitten…
-
Mitä syödä Genovassa: Pieni katuruokaopas
Nyt tartun erääseen epäkohtaan. Nimittäin: italialainen katuruoka, lo street food, vaatii ehdottomasti lisää huomiota! Monesti ajatus ateriasta Italiassa on ravintolassa nautittu pizza tai pasta-annos ja päälle ehkä tiramisù tai panna cotta. Ajatushan on ihana, mutta etenkin turistina ja turistialueella voi kuitenkin olla todella vaikea löytää hyvää ravintolaruokaa. (Elämäni yököttävimmän pasta-annoksen sain eteeni Sorrentossa.) Harmittaa hirveästi, kun vieläpä maksaa kovan hinnan ruoasta, jonka olisi itsekin voinut tunkea pakastimesta suoraan mikroon… Ja toisaalta: Italia on niin paljon muutakin kuin pastaa ja pizzaa! Laatu- ja hintatietoisen, nälkäisen turistin kannattaa ehdottomasti tutustua Italiassa paikalliseen katuruokaan. Napolilaisesta hyvästä ja halvasta katuruoasta kirjoitin hiljattain pari sanaa. Tänään tarkastellaan Pohjois-Italian Napolia, Genovaa, perheemme Signoren kotikaupunkia. Genovalainen katuruoka…
-
Frittata – nerokas munakas Napolista
Viime viikolla kuljimme napolilaiskirjailija Starnonen solmituissa kengissä, ja tämän viikon ruoka johdattaa askeleemme katukioskille Napoliin. Sieltä löytyy frittata, Napolin versio meidän pyttipannustamme. Suomessa on pitänyt keksiä käyttöä ylimääräisille keitetyille perunoille, Italiassa puolestaan jämäpastalle. Kananmuna tekee niin perunoista kuin pastastakin paistinpannulla ihan uuden ruokalajin nopeasti ja pienellä vaivalla. Nerokasta! Frittata on ihanteellista piknik-ruokaa, ja pieneksi paloiteltuna se sopii hyvin antipasto-pöytään tai aperitiiville. Se on myös rantapäivän klassikkolounas. Italiassahan eletään nyt kuuminta loma- ja rantakautta, meillä ne ajat alkavat tältä vuodelta jo olla takanapäin… Onneksi frittata on helposti mukaan pakattava ja täyttävä lounas myös työpäivinä. Sen voi syödä yhtä hyvin lämpimänä kuin kylmänäkin. Jämäruoille ei tietenkään ole olemassa vain yhtä oikeaa reseptiä,…
-
Ciabatta, jokapäiväinen leipämme
Ciabatta on klassikkoleipä, jota rakastetaan sen pehmeän sisuksen ja rapean kuoren takia. Se on jokapäiväinen leipä, jonka päälle voi aamu- ja välipalalla levittää Nutellaa, jonka päälle voi pikkunälkään lorauttaa öljyä ja ripotella suolaa ja josta syntyvät myös hyvät bruschettat. Ciabatta tarkoittaa tohvelia, mutta siitä kannattaa lounaalla ja illallisella myös tehdä ”pikkukenkä”, josta kerroin täällä. Jokapäiväinen leipä oli kiven alla sodan aikana, kuten kuvailin viime viikon kirjapostauksessa. Vaikka Kaksi naista kertoo sodan kurjuudesta, Lazion vuoristoseudulla syötiin ennen ruoan totaalista loppumista käsittämättömän hyvin: ”Ja pöytä, se notkui runsauttaan: makkaraa ja kinkkua, vuoristojuustoja, kotona tehtyjä erilaisia tuoreita leipiä, voita ja munia ja papuja ja keittoa ja erilaisia lämpimiä ruokia, joita äiti ja tytär…
-
Kesäisen kevyt jälkiruoka manteleista
Kevyt jälkiruoka Sisiliasta? Onko sellaista edes olemassa? Tätä mietin, kun hakusessa oli jokin sisilialainen jälkiruoka, joka sopisi kepeään kesäpäivään. Granita olisi melko kevyttä (ilman kermavaahtoa), mutta miellän sen ennemminkin juomaksi kuin jälkiruoaksi ja Sisiliassa sitä nautitaan usein aamiaisella, briossin kera. Lämpimänä kesäpäivänä ei huvita myöskään uppopaistaa cannolo-putkia tai tehdä tuhtia kreemiä torciglionien sisään. Tunnettu kakku cassata liittyy pikemminkin pääsiäiseen, buccellato taas jouluun. Eikä mikään edellisistä ole kevyttä nähnytkään. Ricottaa ja kananmunia kuluu. Sisiliassa suositaan jälkiruoissa kuitenkin myös terveellisiä ja tietenkin paikallisia aineksia: sitrushedelmiä, pistaasipähkinöitä ja manteleita. Jälkimmäisistä valmistuu myös mantelivanukas il biancomangiare, sisiliaksi u’bbiancumanciari. Se on kevyt jälkiruoka, joka toki sisältää sokeria mutta ei juuri rasvaa. Muutamasta aineksesta syntyvä, kokovalkoinen…
-
Grillatut munakoisot suoraan paratiisista
Danten juhannusgrilli on vielä kuumana, joten hyödynnetäänpä jälkilämpö vielä kokkailuun. Ihmislihan sijaan käristellään kuitenkin mieluummin jotain muuta: kasviksista lihaisinta eli munakoisoa. Helvetin lieskojen seasta nämä grillatut munakoisot vievät makuhermot suoraan paratiisiin! Munakoiso on mielestäni harmillisen väärin ymmärretty kasvis ainakin täällä meillä Suomessa. Sitä ei oikein edes näe missään. Monelle on ehkä jäänyt mieleen munakoisojen ”itkettäminen” ja ajatus siitä, että niiden valmistaminen olisi vaivalloista eikä edes vaivan arvoista, sillä eihän munakoiso juuri edes maistu miltään. Väärin! Ja oikein! Munakoisojen valmistaminen ei ole missään nimessä vaikeaa, mutta totta on, että niitä saa maustaa reippaasti. Huokoinen rakenne suorastaan imee itseensä makuja ja hyvää öljyä. Lempiruokiani munakoisosta ovat parmigiana di melanzane (etenkin, kun munakoisot…
