Ruoka
-
Panzanella: Toscanan kesä lautasella
Kesä on kääntynyt Suomessa jo auringonlaskun puolelle, mutta Italiassa kesälomakausi on vielä – kirjaimellisesti – kuumimmillaan. On siis oikea hetki vielä kerran makustella Italian kesää! Jos haluaa kiirehtiä ennen syksyn kylmiä tuulia, nopea ja helppo toscanalainen panzanella on hyvä valinta näihin elokuun viimeisiin päiviin. Kirjoitin viimeksi Marja Vesalan kirjasta Vuosi Toscanan kukkuloilla. Se oli ihana seikkailu toscanalaisen maaseudun vuodenkiertoon. Satokausi määrittelee pitkälti sen, mitä Toscanassa ja Italiassa muutoinkin tarjoillaan ruokapöydässä. Vesalan kirjassa nostetaan kesällä pöytään panzanella, jonka valmistaa Vesalan toscanalainen tuttava Gina: ”Kun Gina valmistaa panzanellaa, hän pehmentää ensin leivän liottamalla sitä vedessä. Sitten tulee tärkeä vaihe, joka vaikuttaa panzanellan onnistumiseen: leivästä täytyy puristaa huolellisesti kaikki vesi pois. Ihan kaikki!…
-
Sitruunaiset vaniljakeksit ja murean keksitaikinan salaisuus
Olen ehkä useinkin maininnut, että monet italialaiset makeat leivonnaiset ovat minusta hieman tylsiä vaatimattomia. Otetaanpa vaikka nämä genovalaiset vaniljakeksit canestrelli, joista paikalliset ovat hyvin ylpeitä. Mitä erikoista näissäkin nyt on, tavallisia tomusokerikuorrutteisia keksejä? Missä hillo, missä suklaa, missä hippuset ja kuorrutteet? Eipä ihme, että italialaisilla on tapana aamupalalla kastaa kuivia keksejään kuumaan kahviin, eiväthän ne muuten edes menisi alas. Mutta tietysti asioita pitää aina tarkastella hieman sokerista pintaa syvemmältä. Nämä sitruunaiset vaniljakeksit ovat kieltämättä koostumukseltaan täydellisiä: samettisia ja mureita. Joihinkin canestrelli-ohjeisiin tulee keitettyä kananmunan keltuaista antamaan silkkistä koostumusta, mutta useita eri versioita testailtuaan Signore on nyt kehittänyt täydellisen reseptin, jossa oikeanlaisen keksitaikinan salaisuus on perunajauhojen ja tomusokerin käyttäminen – sekä…
-
Italialainen aamupala eli dolcempi vita heti aamusta
Kun olen kylässä Italiassa, yksi odotetuimmista hetkistä koittaa heti aamulla: italialainen aamupala. Ensimmäisen matka-aamun aamupala on tärkein: kun istun alas, hörppään cappuccinoa ja haukkaan cornettoa, tiedän, että nyt ollaan Italiassa. Näistä hetkistä, ensimmäisistä aamiaisista, on monta ihanaa muistoa. Suomessa aamupalani on ainakin viimeiset kymmenen vuotta ollut se sama: tuorepuuroa ja kotimaisia (pakaste)marjoja, mieluiten puolukoita. Kahvi meillä keitetään kyllä italialaisittain mutteripannulla, mutta muuten italialainen aamupala kuuluu vain Italiaan, sillä pitäähän arjen erota juhlasta! Italialainen dolce vita on klisee, joka pätee vain populaarikulttuurissa tai korkeintaan satunnaisen matkailijan elämässä. Yhdestä kohteesta makeaa elämää on kuitenkin helppo löytää – tai oikeastaan mitään muuta ei sieltä löydäkään: italialainen aamupala on poikkeuksetta makea. Tiedämme kuitenkin, että…
-
Gnocchivuoka ja 5 muuta asiaa Sorrentosta
Tämän päivän postaus vie meidät kahteen paikkaan: uuniin ja Sorrentoon. Uuniin menee gnocchivuoka gnocchi alla sorrentina eli gnocchit sorrentolaisittain, ja lopuksi on hyvä tarkastella Sorrentoa vähän muustakin kuin gnocchi-näkökulmasta. Gnocchit eivät muuten ole lainkaan huonoin juttu Sorrentossa! Gnocchit (tai gnocchi tai gnoccot, miten näihin monikkoihin suhtautuukaan) ovat Suomessakin hyvin tunnettuja pehmoisia peruna–pastapalleroita. Niitä saa kaupasta valmiina tai niitä voi valmistaa helposti itsekin. Tomaattikastikkeen ja mozzarellan kanssa tarjoiltava, lopuksi uuniin työnnettävä gnocchivuoka gnocchi alla sorrentina on gnocchi-klassikko. Hyvin gnocchit maistuvat myös esimerkiksi voi–salviakastikkeen kanssa, erityisesti nämä blogin kurpitsagnocchit Dolomiiteilta. Roomalaiset taas väkertävät gnocchinsa mannaryyneistä tähän tapaan. Koska viime viikolla kirjoitin Mauro Mozzarellan matkoista, piti gnoccheihin saada tällä kertaa mukaan mozzarellaa.…
-
Keväiset keksit ja seljankukka keittiössä
Hyvää Pyhän Yrjön päivää! En oikeastaan itsekään tiedä, mitä tässä toivottelen, mutta 23.4. tosiaan vietetään San Giorgion päivää. Suomessa ilmeisesti vain partiolaiset juhlivat päivää, mutta minut päivä vei – yllättäen – Italiaan ja keittiöön. Vietin pääsiäisen Lombardiassa, jossa tähän San Giorgon päivään kuuluvat eräät tietyt keksit. Ja koska nyt on kevät, myös seljankukka. Fantasma johdatti kasvien maailmaan, ja kasveja lehtineen, juurineen ja kukkineen käytetään monipuolisesti toki keittiössäkin. Seljankukka (mustaselja sambucus nigra) on tästä vain yksi, ajankohtainen esimerkki. Seljan kukinta ajoittuu tietenkin kevääseen, ja seljankukkakeksit pan de mej (tai pane meino) kuuluvat Lombardian alueella Pyhän Yrjön päivän juhlintaan erityisesti Milanossa mutta myös Monzan, Leccon ja Comon alueella. Kuivattu seljankukka on…
-
Oppeja italialaisesta keittiöstä: soffritto
Ylioppilaskoti sai minut pohtimaan omaa opintietäni italialaisessa keittiössä. Ja sehän on pitkä ja päättymätön taival. Ööö siis ne syö pizzaa ja pastaa?! on vaihtunut hieman syvällisempään ymmärrykseen italialaisesta ruokakulttuurista. Ja mikä parasta: syvällisempään makuun! Siinä yhtenä minulle ei-enää-niin-salaisena aseena toimii soffritto. Soffritto on ainesosa ja menetelmä Kun soffrittosta etsii suomeksi tietoa, sitä ei netistä kovinkaan paljon löydy. Pirkka-ruokalehdessä esiteltiin viime syksynä ”pangratto”, jota ripoteltiin ruoan päälle. En ollut koskaan kuullutkaan lehden esittelemästä ”leipämuru” pangrattosta, samantyylisestä pangrattatosta kyllä. Mietin, olisiko ruokatoimittajalla mennyt puurot ja vellit eli pangrattato ja soffritto sekaisin? (Olen huomannut, että ”pangrattoa” on näkynyt Pirkka-lehden jälkeen muuallakin suomenkielisissä ruokaohjeissa. Hesarissa taas viime syksynä ripoteltiin kovin italialaisen oloisen pastan päälle…
