-
Claudio Magris: Toinen meri – Kuka asettaa vapauden rajat?
Mitä vapaus tarkoittaa? Onko elämä yhteiskunnan ulkopuolella mahdollista? Claudio Magrisin Toinen meri (Un altro mare 1991, suom. Hannimari Heino, Impromptu Kustannus 2020) on kuohuvaan Eurooppaan sijoittuva aateromaani. Kuohuista nousevia monia teemoja yhdistää paikan ja rajojen hakeminen, kun yksilöt ja yhteiskunnat etsivät rajojen takaa uutta elintilaa. Kirja saatu kustantajalta – kiitos! Toinen meri on italialaista kaunokirjallisuutta julkaisevan Impromptu Kustannuksen tämän syksyn uutuus, ja sen on taidokkaasti suomentanut monesta yhteydestä tuttu Hannimari Heino. Uutuusromaanista ei kuitenkaan ole kyse, sillä Toinen meri ilmestyi italiaksi jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Aiemmin Claudio Magrisilta on suomennettu kolme teosta. Olen aiemmin sivunnut Magrista Kahvilaesseitä-postauksessa, jossa kerroin Magrisin kantakahvilasta Triestessä. Magris on epäilemättä kuuluisimpia triesteläisiä, ja olisikohan tämäkin…
-
Syksyn 2020 uutuuskirjat: 5 + 3 poimintaa
Kävin kustantamoiden katalogeista läpi syksyn 2020 uutuuskirjat Italia mielessäni. Mitä italialaista tai Italiaa käsittelevää kirjallisuutta nyt syksyllä julkaistaan? Kevään 2020 uutuuskirjoista totesin alkuvuodesta, että Italia-aiheista kirjallisuutta on keväällä tulossa harmillisen vähän. Kaiken kaikkiaan kuitenkin viisi kiinnostavaa teosta löytyi, ja tämä kirjasyksy on Italian osalta vielä parempi: poimin listalleni kahdeksan kiinnostavaa uutuuskirjaa. Antiikin Rooman ystäviä hemmotellaan jopa kolmella uutuudella, jotka kokosin erikseen omaan listaansa. Syksyn 2020 uutuuskirjat Elena Ferrante: Aikuisten valheellinen elämä Kustantaja WSOY kuvaa Aikuisten valheellista elämää ”kirjamaailman odotetuimmaksi uutuudeksi”, ja uskon, että monille Ferrante-faneille se sitä onkin. Teos on Ferranten uusin romaani, joka ilmestyi Italiassa nimellä La vita bugiarda degli adulti viime vuoden lopulla, ja nyt se ilmestyy lokakuussa…
-
Paula Hotti: Mustia syntejä – Kahvilaesseitä
Kultturelli kohtaaminen, hemmotteluhetki yksin, iltapäiväkahvi ystävän kanssa, ehkä jopa treffit tai työhaastattelu, etätyöpiste. Millaisia näyttämöitä kahvilat ovat ihmiselämään? Kirjailija–matkatoimittaja Paula Hottin Mustia syntejä: Kahvilaesseitä (Avain 2020) on matka eurooppalaisiin kahviloihin ja niiden historiaan. Hotti vierailee kirjassa monissa kahviloissa Wienistä Helsinkiin ja tekee kahvikupposten ääressä huomioita ajasta, paikasta ja tavoista. Kirjassa historialliset faktat yhdistyvät kirjoittajan omiin pohdintoihin ja tunnelmiin. Kirjoitin Mustia syntejä -kirjasta jo kevään 2020 uutuuskirjat -postauksessa. Minulla ei ollut kirjan sisällöstä vielä tarkempaa tietoa, mutta uumoilin, että kirja käsittelisi myös Italiaa, jos kerran Euroopan kahviloissa liikutaan. Ja olin oikeassa! Italian kahvikulttuuri on omaleimaista; olen aiemmin kirjoittanut Torinon ja Napolin kahvikulttuureista, ja Hotti laajentaa tietämystäni nyt myös Venetsian ja Triesten…
-
Patricia Gucci: Gucci – Tyttären muistelmat
Kaikki tietävät Guccin ainakin nimeltä, vaikka Guccin tuotteet eivät olisikaan tuttuja. Traaginen tarina Guccin muotitalon menestystarinan takana on kuitenkin tuntemattomampi. Patricia Guccin Gucci – Tyttären muistelmat (In the Name of Gucci. A Memoir. 2016, suom. Sirpa Saari, Minerva 2019) kertoo Guccin sukutarinan muotitalon synnystä sen voimahahmon Aldo Guccin kuolemaan. Miten pienestä firenzeläisestä käsityöläisyrityksestä tuli maailmanluokan luksusbrändi? Ja ennen kaikkea: millaisia uhrauksia se on vaatinut? Gucci – Tyttären muistelmat on viime syksyn uutuuskirjoja. Huomioin silloin kyllä sen ilmestymisen, mutta en kuitenkaan kovasti kiinnostunut kirjasta. Muoti on aihe, joka ei kiinnosta minua oikeastaan ollenkaan. Italia on merkittävä muotimaa, mutta se puoli Italiasta ei ole koskaan kiehtonut minua. Helsingin Sanomat nosti Tyttären muistelmat…
-
Karanteenikirjallisuutta: Decamerone
Pinnalla nyt: karanteeni- ja kulkutautikirjallisuus. Näihin lukeutuvat ainakin Gabriel García Márquezin Rakkautta koleran aikaan, Albert Camus’n Rutto ja Giovanni Boccaccion Decamerone. Giovanni Boccaccion Decamerone (Il Decamerone 1349–1353, suom. Ilmari Lahti ja Vilho Hokkanen 1947/1963) on italialaisen kirjallisuuden ja samalla länsimaisen kirjallisuuden merkittävimpiä klassikoita. Se on kokoelma varhaisia novelleja, jotka suorasukaisilla juonenkäänteillään viihdyttävät nykylukijaakin. Pian 700 vuotta täyttävä Decamerone on saanut nyt koronapandemian aikaan uutta huomiota. Muun muassa Helsingin Sanomissa kehotettiin hiljattain meitä ottamaan oppia Decameronen nuorten ilosta näinä vaikeina aikoina. Decameronessa pakoillaan mustaa surmaa ruttokaranteenissa, jossa aika kuluu kuitenkin rattoisasti tarinoita kertoen. Ja huh, niitä tarinoita riittää tässä kirjassa satojen sivujen verran, joten ajankulua riittää 2020-luvun karanteeniinkin. Tarina on edelleen…
-
Umberto Eco: Ruusun nimi – Mikä on kirjan mahti?
#iorestoacasa eli #minäpysynkotona on nyt koronaviruksen koettelemassa Italiassa käytetty tunniste. Onneksi kotona pysytellessäkin voi kirjoista saada seuraa. Ja mitä paksumpi klassikkojärkäle, sitä pidempään siitä on seuraa! Umberto Econ Ruusun nimi (Il nome della rosa 1980, suom. Aira Buffa, WSOY 1983) on keskiaikaiseen munkkiluostariin sijoittuva romaani. Se on klassikko, jossa on monenlaisia aineksia: murhamysteeriä, historiallista kuvausta, faktaa ja fiktiota, uskonnollista pohdintaa ja ennen kaikkea pohdintaa kirjoista ja niiden mahdista meihin. Tämä Ruusun nimi on vähän vaikea pala minulle. Luin kirjan vuosia sitten, kun niin moni oli sitä minulle suositellut ja suorastaan hehkuttanut, mutta muistan, etten ollut kuitenkaan kovin vaikuttunut kirjan luettuani. Asia palasi mieleeni nyt, kun Yle esitti kirjaan perustuvaa TV-sarjaa…
