-
Hellepäivän helppo hedelmähyytelö (ilman liivatetta!)
Sisiliassa jälleen! Tällä kertaa jälkiruokien kimpussa. Helppo ja raikas hedelmähyytelö, yleensä vesimelonista valmistettu, on ajankohtainen jälkkäri näin kesällä ja etenkin juuri nyt heinäkuussa. Se nimittäin kuuluu Palermossa heinäkuun puolivälissä järjestettävän Festino di Santa Rosalian eli kaupungin suojelupyhimyksen juhlan ruokatarjoiluihin. (Kun googlettelin lisää tietoa juhlasta, löysin myös Santa Rosalian oman Facebook-sivun, johon tämä pyhimys postailee Jumalan sanaa – tällaisiakin somepersoonia siis löytyy Etelä-Italiasta! Juhlasta itsestään löytyy tietoa italiaksi esimerkiksi täältä – tänä vuonna juhlaa ei ilmeisesti ainakaan aivan normaalimenoin järjestetä.) Hedelmähyytelö eli gelo maistuu Sisiliassa toki läpi ihan koko kesänkin, ja se kuuluu myös Italian kesän huipentavaan Ferragosto-juhlaan 15. elokuuta. Kun helteet ylittävät 40 asteen, kuten taas tänä kesänä Sisiliassa on…
-
Pastiera, pääsiäiskakku Napolista
Italialainen pääsiäinen on inspiroiva ruokajuhla. En voi sille mitään, että leivontateema (taikinajuuri, napolilainen pizza, vanilja–sitruspullat) vaan jatkuu edelleen. Minun on nyt pääsiäisen kunniaksi pakko pysähtyä matkalla Napolista etelään heti Napoliin, sillä Napoli ja pääsiäinen on sellainen yhdistelmä, jota ei ruokamielessä voi jättää väliin. Napolia ei koskaan voi ruokamielessä jättää väliin. Sen sijaan, jos etsii kevyttä syötävää, Napoli ehkä kannattaa jättää väliin. Friteeratun pizzan kotikaupungista tulee toinen toistaan törkeämpiä ruokalajeja. Napolilaisen pääsiäispöydän ehkä tunnetuin ruokalaji ja kiistämätön kruunu on miljoonan kalorin pääsiäiskakku pastiera. Pastiera on aika pläjäys. Sokeria, ricottajuustoa, kananmunia ja voita (tai alkuperäisessä reseptissä laardia – sekin vielä!) tarvitaan pökerryttävä määrä. Hienostunutta makua pastiera sen sijaan saa appelsiininkukkavedestä, raastetusta sitruunankuoresta ja vaniljasta.…
-
Parasta jouluna ja aina: pestolasagne
Kun minulta kysytään, mikä on suosikkini italialaisista ruoista, olen mahdottoman äärellä. Yksi ihmiselämä ei riitä koko maan ruokatarjonnan maistamiseen tai edes siihen tutustumiseen! Kysymystä on pakko rajata tietyn alueen ruokiin, ja minun tapauksessani tuo alue on Liguria, jonka tunnen parhaiten. Siltikin valinta on mahdoton! Mutta jos vielä rajataan kysymystä hiukan ja keskitytään pastoihin, vastaus on helpompi: pestolasagne. (Kakkosena tulee pansotti con salsa di noci.) Pestolasagne tunnetaan Liguriassa (tai tarkemmin Genovassa) nimellä lasagne alla corsara eli ”merirosvon lasagne”. Lasagnen nimeen liittynee se, että Genova on ollut ja on toki edelleen tärkeä satamakaupunki, ja onhan yksi kaupungin nähtävyyksistäkin merirosvolaiva. Epäilen kuitenkin, että tuorepastasta tehty pestolasagne olisi kuulunut merirosvojen ruokavalioon… Vaan ehkäpä sitä…
-
Joulurulla Triestestä
Joulu on vuoden inspiroivin ruokajuhla. Minua se inspiroi eniten leivonnassa. Rakastan suklaata, kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, manteleita ja jouluisia mausteita, joista voi kehitellä vaikka mitä ihanaa. Niitä kaikkia sisältää myös tämä joulurulla Italian Triestestä, presnitz oudolta nimeltään. (Ja entäs ulkomuoto: joulumakkara tai joulukäärme voisi olla kuvaavampi nimitys kuin kaunisteleva joulurulla.) Italian Triestessä on ainutlaatuinen, wieniläistunnelmaa henkivä kahvi(la)kulttuurinsa, josta olen kirjoittanut aiemmin Kahvilaesseitä-postauksessa. Triesten kuuluisimpia kahviloita on upea Antico Caffè San Marco, jossa viihtyi hyvin myös kuuluisa triesteläinen kirjailija Claudio Magris. En tiedä, nauttiko Magris joulunaikaan presnitziä kahvinsa kera kantakuppilassaan, mutta joulurulla näyttäisi ainakin nykyään löytyvän Antico Caffè San Marcon listalta. Leivonnainen henkii sekin lehtitaikinoineen minusta selvää itävaltalaistunnelmaa. Kokeilin tämän rullan…
-
Pääsiäisyllätys: suolainen juustokakku
Yllätykset kuuluvat pääsiäiseen, ja tämä seuraava resepti yllätti ainakin minut. Keski-Italian pääsiäiseen kuuluva suolainen juustokakku ei sisälläkään tuorejuustoa perinteisen cheesecaken tapaan, vaan taikinaan tulee runsaasti parmesaania ja pecorinoa. (Minulle tulee muuten cheesecakesta ja italialaisista aina mieleen eräs tapaus jäätelöbaarista. Italialainen signora on vitriinin edessä pohtimassa, minkä maun valitsisi annokseensa. Höristän korviani jonossa, kun signora lausahtaa valintansa: keesekaake. Jäätelönmyyjä ei silmäänsä räpäytä vaan kauhoo juustokakunmakuista jäätelöä purkkiin ja ojentaa sen valintaansa selvästi tyytyväiselle signoralle.) Kirjoitin italialaisista pääsiäisruoista enemmän viime vuoden pääsiäisenä. Italialaisesta pääsiäisruoasta ei voi sanoa mitään yleispätevää kuten ei italialaisesta ruoasta yleensäkään – se vaihtelee alueittain. Pääsiäispostauksessa vilahti myös suolainen juustokakku torta di Pasqua al formaggio, joka on tyypillinen Keski-Italian alueella Marchessa,…
-
Epäilyttävän hyvä aniskakku
Anis on voimakkaan makuinen mauste, joka jakaa mielipiteetkin voimakkaasti. Itse olen ajatellut, etten voi sietää anista, mutta päätin nyt kääntää kelkkani. Laskiaiskelkan nimittäin! Meillä Suomessa vietetään kohta laskiaista ja syödään pullia, mutta Italiassa vietetään karnevaaliaikaa ja syödään rasvassa kypsennettyjä meidän vappuisia munkkejamme ja tippaleipiämme muistuttavia erilaisia leivonnaisia. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että kotoinen laskiaispulla voittaa italialaiset mauttomat karnevaali”herkut” mennen tullen. En muutenkaan pidä friteeratuista asioista, joten aloin etsiskellä jotain karnevaaliaikaan sopivaa muuta italialaista leivottavaa. Ja mitä löysinkään? Kaikkien rasvassa kypsennettyjen ja sokerissa kieriteltyjen erimuotoisten leivonnaisten (etsi Googlen kuvahausta ”dolci di carnevale”) keskellä oli vain yksi poikkeus: epäilyttävä aniskakku. Aloin kuitenkin lämmetä anikselle, kun aloin opiskella kakun historiaa: se syntyi 1400-luvun…
