-
No onkos tullut kesä: calabrialaisen joulupöydän kukkakaalipihvit
Värikäs, valoisa ja vilkkuva italialainen joulu on monessa mielessä suomalaiseen hämärään ja hartaaseen jouluun hiljenemisen vastakohta. Aihe ansaitsisi ihan oman postauksensa, mutta esimerkin italialaisesta joulusta tarjoilkoot nyt Mezzogiornon eli ”Keskipäivän maan” aurinkoiset kukkakaalipihvit, joita tarjoillaan Calabriassa – kyllä vain – joulupöydässä. Aiemmin olen esitellyt blogissa napolilaisen joulupöydän kukkakaalisalaatin, joten tuo joulun varsinainen sesonkikasvis ei ole ennestäänkään tuntematon. Nyt, kun Etelä-Suomessakin saadaan joulukuussa ihailla oikeaa talven ihmemaata, kukkakaalipihvit ja -salaatit tuntuvat suomalaisen mielestä aivan sopimattomilta. No, laitetaan ohje talteen ensi kesää varten. Silloin muuttuu Suomikin ikuiseksi auringonpaisteeksi ja siispä todelliseksi Keskipäivän maaksi. Etelän joulupöydästä ei sortteja puutu ja uppopaistetut ruoat ovat erottamaton osa joulua niin Apuliassa kuin Calabriassakin eli siinä syvässä…
-
Mihin piparjuurta käytetään? Etelä-Italiassa ainakin munakkaaseen
Piparjuuri on minulle tuntemani vieras. Toki tunnen kasviksen ja sen pippurisen pistävän maun, mutta en oikeastaan osaa sanoa, mihin piparjuurta käytetään tai missä olen sitä edes syönyt. Mieleeni tulee vain sushi ja wasabi – mutta oikeassa wasabitahnassahan ei piparjuurta edes ole (useimmiten syömässäni kauppakeskus-sushissa tosin takuulla kyllä). Piparjuureen piti siis perehtyä paremmin nyt, kun on Suomessa sesonkiaikakin vielä käsillä. Voimakkaan makuinen piparjuuri sopii parhaiten pikantiksi piristeeksi rasvaisiin ja muuten raskaisiin ruokiin, esimerkiksi majoneesien ja kastikkeiden joukkoon. Ruokaohjeita etsiessäni törmäsin sopivasti viimeksi lukemani Tuntemani vieraat -romaanin tapahtumapaikan, Etelä-Italian Basilicatan alueen tyypilliseen ruokaan: piparjuurimunakkaaseen. Rafanata-nimellä tunnettu piparjuurimunakas sisältää munien ja piparjuuren lisäksi myös perunaa ja pecorinoa – hieman raskaahko ruoka siis tässäkin…
-
Leipää, piirakkaa vai lasagnea? Sardinialainen pane fratau
Jos haluaa kirjoittaa menestyvää blogia, pitäisi aina miettiä postauksille avainsana tai mieluiten -lause. Kun netinkäyttäjä kirjoittaa sen Googleen, hyvin optimoitu postaus ponnahtaa heti etusivulle. Tadaa! Mutta mutta: kun kirjoittaa asioista, joille ei ole suomenkielistä nimeä, näkyvyys on heikkoa. Kuinka moni suomenkielinen etsii Googlesta tietoa esimerkiksi sardin kielisellä hakusanalla ”pane fratau”? (Joka usein kuulemma kirjoitetaan vieläpä väärin ”pane frattau”.) Jos olet löytänyt tälle sivulle todella hakemalla tietoa pane fratausta, onnea, sillä muualla tietoa tuskin on suomeksi tarjolla. Toisaalta haluan samalla myös pahoitella, sillä en minäkään (tai blogin taustalla ahkerasti auttava italialainen puolisoni) ole mikään sardinialaisen ruoan asiantuntija. Pane fratau on nimittäin sardinialainen ruokalaji, vaikeasti kuvailtava leivän, pizzan, piirakan, lasagnen ja vielä…
-
Pinsa, roomalainen pizzahko
Apua, pizza on aina vähän jännä aihe. Voisi luulla, että kun kirjoittaa blogia italialaisesta ruoasta, tulisi useinkin kirjoitettua pizzasta. Mutta ei. Olen kirjoittanut siitä kolmen vuoden aikana vain kerran aiemmin ja silloin totesin, että Suomessa on nykyään huippuhyviä pizza-asiantuntijoita ja täältä saa hyvää sekä roomalaista että napolilaista pizzaa. Mitäpä uutta sanottavaa minulla siis voisi olla pizzasta? Samaa voisin todeta taas, mutta tuodaan kuitenkin pöytään vielä yksi juttu, josta ei löydy suomeksi Googlesta oikein mitään: pinsa. Se ei tosin ole pizzaa, mutta jonkinlainen pizzamainen pizzahko kuitenkin. Ja mikä se pinsa sitten on? Juutuin pitkiin keskusteluihin Signoren ja Googlen kanssa. Pinsa on siis eräänlainen pizzantapainen asia Roomasta, pinsa romana. Joku muukin…
-
Kesäinen tomaattipesto alla trapanese
Kesäisiä ruokia etsiessäni alan usein tähytä Sisiliaan. Jokin Sisiliassa saa ajattelemaan ikuista kesää ja auringonpaistetta ruokapöydässä. Sisilia on muutenkin ruokamielessä yksi inspiroivimpia alueita Italiassa – en tosin vielä ole keksinyt, minkä alueen keittiö ei olisi inspiroiva, en vain vielä tunne kaikkia! Tämänpäiväinen tomaattipesto on ihana esimerkki syötävästä sisilialaisesta auringonpaisteesta. (Mielistelevät mainospuheet sikseen: Sisilian tämänviikkoiset 40 asteen helteet eivät kyllä inspiroi ketään keittiössä tai muuallakaan.) Sisiliaan minut johdatti paitsi kesäaurinko myös nobelisti Luigi Pirandello, jonka kotisaari se on (tai siis oli). Pirandello oli kotoisin Agrigentosta, jossa on tietysti omat kymmenet paikalliset ruokaerikoisuutensa, mutta kesäinen tomaattipesto on itse asiassa kotoisin Trapanista eli hieman kauempaa Pirandellon kotikaupungista. Tomaattipesto tunnetaankin italiaksi nimellä pesto alla…
-
Parasta jouluna ja aina: pestolasagne
Kun minulta kysytään, mikä on suosikkini italialaisista ruoista, olen mahdottoman äärellä. Yksi ihmiselämä ei riitä koko maan ruokatarjonnan maistamiseen tai edes siihen tutustumiseen! Kysymystä on pakko rajata tietyn alueen ruokiin, ja minun tapauksessani tuo alue on Liguria, jonka tunnen parhaiten. Siltikin valinta on mahdoton! Mutta jos vielä rajataan kysymystä hiukan ja keskitytään pastoihin, vastaus on helpompi: pestolasagne. (Kakkosena tulee pansotti con salsa di noci.) Pestolasagne tunnetaan Liguriassa (tai tarkemmin Genovassa) nimellä lasagne alla corsara eli ”merirosvon lasagne”. Lasagnen nimeen liittynee se, että Genova on ollut ja on toki edelleen tärkeä satamakaupunki, ja onhan yksi kaupungin nähtävyyksistäkin merirosvolaiva. Epäilen kuitenkin, että tuorepastasta tehty pestolasagne olisi kuulunut merirosvojen ruokavalioon… Vaan ehkäpä sitä…
