Ruoka
-
Pettämätön hillopiirakka
Hillopiirakka tuo vaihtelua hedelmä- ja marjapiirakoihin ja syntyy nopeasti silloin, kun kaapissa on kaupan valmis murotaikina ja purkillinen hilloa odottamassa. Yhtä hyvin se valmistuu myös itse tehdystä taikinasta ja oman keittiön hilloista. Hillopiirakka crostata on italialainen klassikkoleivonnainen, joka ei petä koskaan – toisin kuin eräskin kirjailija ja hänen henkilöhahmonsa viimeisimmässä kirjapostauksessani. Siihen voi käyttää mitä tahansa hilloa tai paistonkestävää marmeladia. Ja jos mielessä on kaappien siivous (vaikkapa vielä ennen joulua), kukaan ei estä yhdistelemästä siihen eri hillopurkkien loppuja. Italiassa crostatassa voi olla täytteenä myös Nutellaa, ricottaa ja suklaata tai kreemiä (crema pasticcera), eivät huonoja nekään. Kaikki toimii! Hilloja tulee usein hillottua kaapissa liiaksikin. Meiltä löytyi kaapista Signoren kesällä valmistamia…
-
Syksyinen lohtupasta pizzoccheri
Kun tekee mieli lohturuokaa, mieli alkaa usein askarrella pastassa. Se on täyttävää, lempeää, lämmintä ja ah niin ihanan hiilihydraattista. Lohturuokaan yhdistyy usein myös juustoisuus. Hiilihydraatit + rasva, se on siinä! Eikä tarjoilussa tarvitse hienostella, lohturuokaa pitää saada vain kauhoa lautaselle ja sitten haarukoida menemään. Seuraava resepti on meidän perheessämme syksyisin lohturuoka numero uno. Se yhdistää pastan, juuston ja vieläpä voin! Mutta yllätys yllätys, siinä on kaksi ainesosaa, jotka kuulostavat jo liiankin terveellisiltä: kaali ja tattari. Lisäksi sekin saattaa yllättää, että tähän pastaruokaan kuuluvat myös perunat. Kyseessä on Italian Valtellinan vuoristoseudulta tuleva pizzoccheri-pasta, joka on aivan pökerryttävän hyvää – ja rasvaista. Meistä jokainen on silloin tällöin pienen lohdun ja hemmottelun…
-
Älä mokaa mokaa – kahvi mutteripannulla
Pimeät aamut vaativat järeät aseet. Yksi kahvi, kiitos! Tai mieluummin useampi. Aamuihini kuuluu aina kahvi mutteripannulla valmistettuna: työaamuina se on espresso, vapaa-aamuina cappuccino tai caffellatte. Mitä useampi, sen parempi! Cappuccinoon liittyy muuten hauska tarina: ostimme maidonvaahdottimen Italiasta ja kun etsimme sitä keittiötarvikeliikkeestä, Signore ei tiennyt, miksi laitetta italiaksi kutsutaan. Hän selitti asiansa myyjälle ja tämä ymmärsi, mitä olimme etsimässä, vaikkei itsekään tiennyt laitteen nimeä! Paketti kuitenkin löytyi hyllystä ja siitähän asia selvisi: cappuccinatore. Tämä kertoo toisaalta paljon italialaisesta kahvikulttuurista: italialaiset juovat cappuccinonsa mielellään lähikahvilassa tai siis ”baarissa”, bar, joten maidonvaahdottimelle ei välttämättä tule kotona käyttöä. Suomestakin saa monista paikoista nykyään hyviä espressopohjaisia kahvijuomia, mutta harvemmin meillä mennään aamukahvia juomaan läheiseen…
-
Oscarin arvoinen tomaattikastike pastalle
Tomaattikastike pastalle on asia, jota minun oli suomalaisena aluksi vaikea ymmärtää tutustuessani paremmin italialaiseen keittiöön. Miksi tehdä jotakin niin tylsää, kun pastaanhan voi laittaa mitä vain? Sitä paitsi tomaatti on usein vetistä ja mautonta. Vähintään pitää joukkoon murustella vaikka fetaa! Italialainen taas ei ymmärrä, mitä tekemistä kreikkalaisella juustolla on pastassa. (Appivanhempani eivät muuten edelleenkään tiedä, mitä feta on, vaikka on se heille monta kertaa yritetty selittää. Se on heidän häviönsä, sillä fetallakin on todellakin paikkansa!) Huolellisesti tehty tomaattikastike kaipaa vain kärsivällisyyttä ja hyvät raaka-aineet. Ja siinäpä se. Kärsivällisyys ei kuulu hyveisiini keittiössä, ja minun on ollut vaikea myöntää, että kymmenessä minuutissa ei voi saada aikaan samaa makua kuin tunnissa. Tai…
-
Nutellakeksit sateisiin syysiltoihin
Nutellakeksit ovat täydellistä nautiskeltavaa sateisiin syysiltoihin, kun istut sohvannurkassa lukemassa runoja höyryävä teemuki kädessä. Niinhän me kaikki näin syksyisin teemme, eikö? Ainakin ilman niitä runoja. Minulle oli aikanaan uusi tieto, että Nutella on italialaista. Tai oikeastaan minua hämmästytti se, että Kinder-munat ovat italialaisia! Nutella ja Kinderhän ovat samaa Ferrero-perhettä, jonka omistaja Michele Ferrero oli aikanaan Italian rikkain mies. Kinder-munien nimi on kuitenkin aina vienyt ajatukseni saksankielisiin maihin. Niin kuitenkin on, että Nutella ja Kinder ovat italialaisia, ja Italiassa myydään mitä erilaisempia Kinder-tuotteita, joita ei Suomessa onneksi (vielä!) ole. Katso vaikka tästä linkistä Ferreron omilta sivuilta mittava lista aamu- ja välipaloja, jotka yhtiön ”mission” mukaan tekevät lasten lisäksi onnellisiksi myös vanhemmat!…
-
Hämmentävän hyvä farinata
Farinata hämmentää: onko tämä leipää vai pannukakkua? Olen nähnyt suomalaisissa blogeissa, lehdissä ja keittokirjoissa jonkinlaisia versioita farinatasta nimillä ”kikherneleipä” ja ”kikhernepannukakku”. Kumpaa se sitten on? Hämmensin Signorea kysymällä, miten hän selittäisi ruokalajin olomuodon italiaksi. Hänkin hiljeni (se on harvinaista!). Ilmeisesti farinataa ei voi selittää, se pitää vain kokea. Farinata on tunnetuimpia genovalaisia katuruokia, kuten kerroin pienessä katuruokaoppaassa. Merenkulku ja elämä Genovan satamassa synnyttivät kaupungin katuruokakulttuurin, ja tarinan mukaan merellä on saanut alkunsa farinatakin. Tarina nimittäin kertoo, että farinata syntyi vahingossa vuonna 1284, kun vankeja kuljettanut genovalainen sotalaiva joutui myrskyyn, jonka pauhatessa lastina olleet kikhernejauhosäkit ja öljy sekoittuivat suolaiseen meriveteen. Myrskyn laannuttua tämä seos kuivui auringossa ja joku meni sitä sitten…
