Romaanit
-
Claudia Durastanti: Tuntemani vieraat – Poikkeuksellisen perheen perintö
”Vieras on kaunis sana, jos ihmistä ei pakoteta siihen rooliin.” Claudia Durastantin Tuntemani vieraat kuvaa vierautta monella tavalla: perheessä ja muissa ihmissuhteissa, fyysisissä paikoissa, kommunikaatiossa. Kuurojen vanhempien kuulevalle lapselle ei ole opetettu viittomakieltä, ja lapsuuden olosuhteet ovat turvattomat. Äiti vie lapsen synnyinkaupungistaan New Yorkista köyhään eteläitalialaiseen pikkukylään, josta tämä päätyy lopulta Lontooseen. Aikuisena hän etsii itseään ristiriitaisten tarinoiden, vaihtuvien asuinpaikkojen ja ontuvan viestinnän välistä. Joidenkin kirjojen kohdalla tekee mieli kirjoittaa enemmän lukukokemuksesta kuin itse kirjasta. Tuntemani vieraat on sellainen kirja. Aloitin kirjan lukemisen Roomassa, vihreän ja myrkyllisen Tiberjoen rannalla, jossa kirjan tapahtumatkin saavat alkunsa. Luin kirjaa italiaksi enkä millään saanut tekstistä otetta. Se jäi kesken. Sitten palasin Suomeen, luin kirjan…
-
J. P. O’Connell: Hotelli Portofino – Rentoa rantalukemista Rivieralta
Brittiläisen J. P. O’Connellin Hotelli Portofino (Hotel Portofino 2021, suom. Nina Mäki-Kihniä, Bazar 2022) sijoittuu 1920-luvulle Mussolinin ajan Italiaan, luksuslomailusta tunnettuun Portofinoon, jonne brittiläinen perhe perustaa hotellin. Luksushotellin johtaminen, vaativat asiakkaat, mutkikkaat ihmissuhteet ja ahdistava poliittinen tilanne vievät perheen kuitenkin heti vaikeuksiin. Seurauksena on lukijaa viihdyttävä ihmissuhdesoppa, rahasotku ja pieni rikosjuonnekin. Hotelli Portofino on viime syksyn uutuuskirjoja. Törmäsin tosin siihen alunperin TV-sarjana, jota Yle on esittänyt (linkki Yle Areenaan, jossa sarjan toinen kausi on katsottavissa toistaiseksi). En ole katsonut sarjaa, mutta ajattelin, että kirjan voisin sentään lukaista – liikutaanhan siinä minulle Italian tutuimmissa maisemissa eli kuvankauniissa Liguriassa. Pikkuruisessa ja pittoreskissa mutta äh niin turistisessa Portofinossa olen käynyt tosin vain kerran…
-
Alba de Céspedes: Ylioppilaskoti – Kapinoivat naiset luostarissa
Italialais-kuubalaisen Alba de Céspedesin Ylioppilaskoti (Nessuno torna indietro 1938, suom. Toini Kaukonen, Otava 1943/2023) on kuvaus kahdeksan nuoren naisen kasvusta ja elämänvalinnoista fasismin ajan Italiassa. Naiset asuvat nunnaluostarin opiskelija-asunnossa, josta he kurkottelevat ulkomaailmaan aikalaistensa ankarasti tuomitsemillakin tavoilla. Ylioppilaskoti on tämän kevään uutuuskirjoja, vaikka oikeastihan kyse on jo vuonna 1943 ilmestyneen suomennoksen uusintapainoksesta. Viime vuonna ilmestynyt niin ikään uusintapainos de Céspedesin romaanista Kielletty päiväkirja (1952, suom. 1956) oli minulle mieleenpainuva ja puhutteleva lukukokemus, kuten ilmeisesti monelle muullekin, ja nyt Otava on halunnut nostaa de Céspedisia esille myös toisen romaanin verran. Hyvä niin! Ylioppilaskoti ei tosin ravistellut ainakaan tätä nykylukijaa lähellekään Kielletyn päiväkirjan tavoin, mutta lisäsi kyllä arvostusta rohkeaa de Céspedesia kohtaan…
-
Taina Latvala: Torinon enkeli – Erilainen jouluevankeliumi
Taina Latvalan romaani Torinon enkeli (Otava, 2021) käsittelee monia teemoja: parisuhteita ja -suhteettomuuksia, äitiyttä, naiseutta, seksuaalisuutta, kirjailijuuttakin. Kirjan päähenkilö, vastikään parisuhteensa päättänyt noin nelikymppinen naiskirjailija matkustaa Suomesta jouluiseen Torinoon ottamaan etäisyyttä elämäänsä. Siellä hän kokee kummia ja joutuu kohtaamaan mielessään kummittelevat vaikeat kysymykset. Jouluinen Torino alkoi kiehtoa tähän aikaan vuodesta, joten Taina Latvalan Torinon enkeli tuntui sopivalta kirjalliselta välipalalta tähän kohtaan – kevyt haukkaisu pitkän blogitauon jälkeen? Tai jotenkin miellän tällaiset pientä mysteeriä ja romantiikkaa sisältävät romaanit sellaisiksi, kivoiksi, kevyiksi, ei liikaa sitkeää pureskeltavaa syksyn pimeyden sumentaville aivoille. Sopivaa luettavaa vaikka joululomalle konvehtirasian kera? Ehkä sitäkin, mutta Latvalan kirjassa oli kuitenkin myös sopivaa al denteä äitiydestä ja naiseudesta…
-
Marika Riikonen: Lasinen merenneito – Sukellus sokkeloiseen Venetsiaan
Liplattava ja keinuva kaupunki, kanavarantojen värikkäät palatsit, seinistä kaikuva aaltojen loiske ja teentumma vesi. Lasinen merenneito kuvaa kesäistä Venetsiaa kaikin aistein. Marika Riikosen Lasinen merenneito (Karisto 2021) on jännitys- ja fantasiaelementtejä sisältävä romanttinen seikkailu kesäisessä Venetsiassa. Päähenkilö Lucia suostuu kuljettamaan sokkona arvokkaan italialaisen perintökorun Suomesta Venetsiaan. Perillä korusta tuntuvat olevan kiinnostuneita monet muutkin, ja Lucia tempaistaan mukaan salaperäiseen seikkailuun. Olen usein kesällä lukenut vaihteen vuoksi jonkin viihdekirjan. Olkoon Lasinen merenneito nyt siis tämän kesän 2022 kevyempi kiintiökirja. Se olikin siinä mielessä kiinnostava valinta, että viihde-elementtien lisäksi siitä löytyy fantasiakirjallisuuden piirteitä ja sukelluksia (kirjaimellisesti sukelluksia) historiaan. Tapahtumapaikka Venetsia sopiikin sekä romantiikan, mysteerien että historiallisten hahmojen näyttämöksi. Vedenneidon Venetsia Lasisen merenneidon päähenkilö on entinen kilpauimari…
-
Grazia Deledda: Kuin ruo’ot tuulessa – Nobel-romaani Sardiniasta
Nobelisti Grazia Deleddan Kuin ruo’ot tuulessa (Canne al vento 1913, suom. Taru Nyström, Basam Books 2021) on taianomaisen kaunis kuvaus sardinialaisesta kyläelämästä yli sadan vuoden takaa. Kirjassa keskiössä ovat mutkikkaat perhesuhteet, mutta päähenkilöksi nousee vastustamattoman upeasti kuvattu Sardinian luonto. Mikähän väärinkäsitys tähänkin liittyy: kuvittelin, että tämä Kuin ruo’ot tuulessa olisi runoteos! Jostakin olin teoksen kohdalla bongannut sanan runo, en tiedä, mistä. Grazia Deledda tosin kirjoitti myös runoja, mutta kun avasin kirjan umpimähkään jostakin kohtaa, hämmennyin, miten tiiviiltä proosarunoilulta teos näyttää. Sitten luin takakansitekstin: juu, romaani tämä on. Kumma juttu. (Pakko myös lisätä, että jostain syystä oikeinkirjoitusohjelma haluaa jatkuvasti korjata sanan ”ruo’ot” muotoon ”ruoto” – Kuin ruoto tuulessa.) (Jos sen sijaan sardinialainen runous kiinnostaa, sitä…
