-
Sara Ehnholm Hielm: Ja sydän oli minun – Miksi kirjoitan?
Miksi kirjoittaminen on niin vaikeaa? Miksi kirjoittaminen on niin ihanaa? Miksi kirjoittaminen on tärkeää? Miksi edes kirjoitan? Sara Ehnholm Hielmin Ja sydän oli minun. Lukea, kirjoittaa, kaivata ja elää. Esseitä (Och hjärtat, det var mitt, Teos & Förlaget 2018, suom. Kaisa Sivenius) on henkilökohtainen esseekirja kirjoittamisesta, kirjallisuudesta, kulttuurialasta ja kokemuksista äitinä ja naisena. Omakohtaisten pohdintojen taustana toimii inspiroiva, ikuinen Rooma. Ja sydän oli minun on nyt tuota blogini bannerissa mainittua Italiaa sivuavaa kirjallisuutta. Kustantaja ja elokuvakriitikko Ehnholm Hielm ei nimittäin kirjoita varsinaisesti Italiasta – vaan itse kirjoittamisesta. Teos on muodoltaan ajan hermolla: esseemuoto ja tunnustuksellinen kirjoittaminen ovat olleet viime vuosina kirjallisuudessa pinnalla. Minua tämä trendi miellyttää (toisin kuin myös niin…
-
Kevään 2020 uutuuskirjat: 5 poimintaa
Kävin kustantamoiden katalogeista läpi kevään 2020 uutuuskirjat Italia mielessäni. Mitä italialaista tai Italiaa käsittelevää kirjallisuutta nyt keväällä julkaistaan? No, eipä paljon mitään. Tämä ei ehkä ole valtava yllätys, mutta pieni pettymys kyllä. Toisaalta: vähäinen tarjonta on sentään monipuolista, löytyi nimittäin sekä romaania, tietokirjaa että jopa sarjakuvaa. Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain käännettyä ja jotain kotimaista. Kevään 2020 uutuuskirjat: 4 + 1 poimintaa Elena Ferrante: Tyttären varjo Kuten jo aiemmin kirjoitin, Ferrantelta ilmestyy huhtikuussa uusi suomennettu teos Tyttären varjo (La figlia oscura), joka ilmestyi Italiassa jo 2006. Siinä on tuttuja Ferrante-teemoja: äiti–tytär-suhde ja menneisyyden vaikeiden asioiden selvittely. Suomentaja on tässäkin Ferranten teoksessa Helinä Kangas. Lue kirjasta kustantaja WSOY:n sivuilta Lisäksi…
-
Voimistava kukkakaalisalaatti
Ja jälleen ollaan Napolissa! Napoli nyt vaan on aikamoinen ruoka-aarreaitta, ja sieltä tulee Italian nykykirjallisuuden supertähti Elena Ferrante, josta jälleen kerran kirjoitin uusimmassa kirjapostauksessani. Aiemmin olen kirjoittanut napolilaisesta katuruoasta täällä ja kahvikulttuurista täällä. Näin joulun ja uudenvuoden välipäivinä voi tehdä mieli jotain kevyttä ja ihan muuta kuin jouluruokaa. Esittelenpä nyt kuitenkin erään napolilaisen jouluruoan, jota tarjoillaan pöydässä myös uutenavuotena. Kyseessä on insalata di rinforzo eli voimistava salaatti. Innostuin nimestä heti: se kuulosti mielessäni kovin henkistyneeltä ja jopa voimauttavalta. Signore kuitenkin toppuutteli minua: salaatti ei voimista tai vahvista syöjäänsä vaan ruokalajia, jonka kanssa sitä syödään. Kyseessä on siis contorno eli lisuke, jossa pääraaka-aineena on kukkakaali. Tavallaan tämä kukkakaalisalaatti muistuttaa rosollia, joten…
-
Elena Ferrante: Amalian rakkaus – Missä kulkee vihan ja kaipauksen raja?
Äidin ja tyttären kiemurainen suhde ja hälvenevät ääriviivat. Äiti, joka paljastuu kuolemansa jälkeen joksikin toiseksi. Voiko toista vihata ja kaivata samaan aikaan? Elena Ferranten Amalian rakkaus (Amore molesto 1992, suom. Taru Nyström Abeille 2005, Avain) kertoo Deliasta, joka alkaa selvittää äitinsä Amalian mystistä kuolemaa. Hukkuiko vai hukuttautuiko Amalia ja mitä ihmettä hän oli puuhaillut ennen kuolemaansa? Elena Ferrante on nimi, johon tunnun aina palaavan tässä blogissa(kin) uudelleen ja uudelleen. Olen aiemmin kirjoittanut hänen romaanistaan Hylkäämisen päivät, mutta myös pohdiskellut hänen oikeaa henkilöyttään Domenico Starnonen romaaneja koskevissa postauksissani täällä ja täällä. Ei mennä siis enää siihen, ja sitä paitsi keskustelu ja spekulaatiot kirjailijan ympärillä eivät tule Suomessakaan laantumaan, kun huhtikuussa 2020…
-
Suolaista vai makeaa? Ihana kastanjapiirakka
Kirjoitin viimeksi Italian synkistä puolista: Italia ei todellakaan ole vain makeaa elämää, la dolce vita. Mutta kaikilla meillä on makeat ja vähemmän makeat puolemme. Niiden kunniaksi päätin jakaa joulunaikaankin sopivan leivontareseptin, josta en oikein tiedä, onko se suolaista vai makeaa – tai ei ehkä kumpaakaan. Kastanjapiirakka? Hmm. Kastanjat eivät ole suomalaisessa keittiössä kovinkaan käytetty raaka-aine. En itse muista, milloin ensimmäisen kerran maistoin kastanjoita, mutta muistan, mikä ensimmäinen ajatukseni oli: peruna! Kastanjathan ovat ihan kuin perunoita, vain ihan hirmuisen paljon kalliimpia. Niissä on sama jauhoinen koostumus ja mieto maku. Signore tietysti pöyristyi perunavertauksestani, sillä hänelle kastanjat ovat… no, vähän kuin perunat suomalaiselle. Minulla on lapsuudesta kesäisiä muistoja varhaisperunoiden kuokkimisesta, kun taas…
-
Anton Monti: Minne menet, Italia?
Minne menet, Italia? kysyy Anton Monti uudessa kirjassaan. Vastaustahan ei kukaan voi varmaksi tietää, mutta Monti hahmottelee sitä kiinnostavasti monen teeman kautta populaarikulttuurista politiikkaan. Anton Montin Minne menet, Italia? (2019, S&S) kertoo Italian nykytilanteesta (ja samalla toki historiasta) ilmaston, ruoan, italialaisten ihmisten ja perheiden, talouden, politiikan, populaarikulttuurin ja mafian näkökulmista. Aihealueita on monia, mutta perinpohjaisinta analyysia Monti tekee Italian politiikasta. Olen harvoin täysin perillä uutuuskirjoista ja herään uusien, kiinnostavien kirjojen ilmestymiseen aina niin myöhään, että päädyn Helmet-kirjastojen varausjonossa sijalle 1567. Tätä Anton Montin uutuutta sen sijaan olin ehtinyt jo odottaa ja harvinaisen valppauteni ansiosta sain sen kirjastosta luettavaksi tuoreeltaan – kirja ilmestyi lokakuussa. Monti on suomalais-italialainen tietokirjailija, joka on…
