-
Dante Alighieri: Jumalainen näytelmä – Millainen tie vie Helvetistä Paratiisiin?
Nyt seuraa jotain juhannuksen ilonpitoon todella sopimatonta. Danten juhannusgrillissä tirisee ihmisliha! Dante Alighierin Jumalainen näytelmä (La Divina Commedia 1300-luvun alku; suom. 1912/1963 Eino Leino / Elina Vaara) on keskiajan kirjallisuuden tärkein teos ja italialaisen kirjallisuuden klassikko. Teoksessa Dante tekee unenomaisen matkan Helvetin ja Kiirastulen kautta Paratiisiin ja kuvaa niissä näkemäänsä. Hän edustaa syntistä ihmistä, joka taivaallisten oppaidensa avustuksella löytää oikean tien. Tänään ollaan todella ison äärellä. Sain vihdoin luettua Jumalaisen näytelmän. Niin, luettua ja luettua. Helvetti meni helposti, mutta Kiirastuli jo koetteli ja Paratiisissa vähän poukkoilin. Tämä on ilmeisesti hyvinkin yleinen kokemus tämän näytelmän äärellä. Helvetti on teoksen paitsi tunnetuin myös helpoimmin ymmärrettävänä pidetty osa, kun taas Paratiisia pidetään vaikeatajuisimpana…
-
Kotitekoinen pasta kaikille pastanjauhajille
Tänään keplotellaan pastalevy pastakoneeseen. Kotitekoinen pasta onnistuu perinteisesti käsin, mutta modernimpi casalinga tai -lingo linkoaa pastansa pastakoneen läpi. Apuna pastanjauhannassa voi lisäksi käyttää vielä yleiskonetta, mutta sekään ei ole välttämätöntä. Kotitekoinen pasta Emilia-Romagnasta Viime viikon humoristiset keplottelut sijoittuivat Emilia-Romagnan maakuntaan. Se on tunnettu viljastaan ja jauhoistaan – ja siis pastastaan. Esimerkiksi Suomessakin jo peruspastan aseman saanut Barilla tulee Emilia-Romagnan Parmasta. Pussipastan ohella kotitekoinen pasta on kuitenkin toisinaan mukavaa vaihtelua. Vaivaahan sen teko hieman vaatii, mutta resepti itsessään on todella simppeli ja pastan muodon ja kastikkeiden kanssa voi sitten varioida. (Älkää kuitenkaan kysykö minulta, mikä muoto ja pituus ja kastike ja koostumus sopivat yhteen, se on edelleen vuosia italianon kanssa elettyäni…
-
Stefano Benni: Keplo – Mitä jos voisit nähdä tulevaisuuteen?
Italian talousihme toisen maailmansodan jälkeen, kuohuva Eurooppa hulluna vuonna 1968 ja mahdollisuus nähdä tulevaisuuteen: miltä siellä näyttää? Stefano Bennin Keplo (Loki-Kirjat 2004; Saltatempo, suom. Laura Lahdensuu) kertoo Keplo-pojan lapsuudesta ja nuoruudesta 1950–1960-lukujen Italiassa, jossa ajan yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat voimakkaasti Keplon kotikylän asukkaisiin. Keplon elämässä suurta osaa näyttelee myös kello, jonka avulla hän voi nähdä tulevaisuuteen. Stefano Benni tunnetaan Italiassa paitsi omaperäisenä ja humoristisena kirjailijana myös toimittajana ja elokuvakäsikirjoittajana. Minä yritin aikoinaan lukea Bennin Elianto-romaania (1996, suom. 2001), mutta tuskastuin ja luovutin välittömästi. Sen avaruuteen (?) sijoittuva fantasiamaailma oli minulle niin hohhoijaa-osastoa, että en jaksanut vaivautua, vaikka kirjassa kuinka osuvaa yhteiskuntakritiikkiä kuulemma olisikin. Fantasia tai scifi ei vaan kertakaikkiaan kiinnosta. Halusin…
-
Limoncello: kun elämä antaa sitruunoita
When life gives you lemons, make limoncello. Vaan jos elämä ei annakaan sitruunoita, joudut matkustamaan sen perässä Italiaan! Harmi. Oikeaa limoncelloa etsivän kannattaa suunnata Napolinlahdelle tai Amalfin rannikolle, esimerkiksi Axel Munthen maisemiin Caprille, jossa tosin saa pulittaa pullostaan pöyristyttävän hinnan. Turistina tuolla alueella ei voi olla törmäämättä sitruunoihin kaikkialla ja joka muodossa. Matkamuistomyymälät maistattavat ilmaista limoncelloa turisteilla aivan surutta – minullekin sitä tuputettiin, kun olin raskaana. Pullojuoma ei kuitenkaan pääse lähellekään aidon, itse tehdyn limoncellon makua. En itse ole koskaan päässyt Suomessa Alkosta saatavan limoncellon makuun (ikään kuin se nyt olisi jokin ongelma), mutta Signoren itse valmistamaan juomaan sitten ihastuinkin. Limoncello on todella helppo valmistaa kotonakin: tarvitset vain luomusitruunoita, sokeria…
-
Bengt Jangfeldt: Axel Munthe – Tie Caprin huvilalle
Millainen mies oikein on lääkäri–kirjailija–maailmanmatkaaja–naistenmies–eläinoikeustaistelija–seurapiirijulkkis? Entä mitä tekee sfinksi Caprin välimerellisellä paratiisisaarella? Bengt Jangfeldtin Axel Munthe – Tie Caprin huvilalle (WSOY 2010; yhdistelmä ruotsinkielisestä alkuteoksesta En osalig ande (2003) ja englanninkielisestä lyhennetystä laitoksesta Axel Munthe – The road to San Michele (2008); suom. Juhani Lindholm) kertoo ruotsalaisen Axel Munthen (1857–1949) uskomattoman elämäntarinan. Nimensä kirja on saanut San Michelen huvilalta, jonka Munthe rakennutti Caprille ja joka on nykyisin saaren päänähtävyyksiä. Nyt täytyy myöntää, että törmäsin Axel Munthen nimeen ensimmäisen kerran vasta matkatessani itse Caprille viime kesänä. Tai ainakin silloin sen vasta todella huomioin. Mietin, mikä tämä ruotsalainen mies on ja miksi hänen nyt museona toimiva kotinsa on sellainen nähtävyys. Päiväreissulla Caprilla…
-
Renessanssiajan reseptitaidetta: zuccotto
Vietin tänä vuonna ensimmäistä äitienpäivääni! Koska meidän Signorino ei ihan vielä osaa leipoa, ideoin ja toteutin äitienpäivän kakkuni tällä kertaa itse Signoren avustuksella. Halusin jotain naisia ja äitejä kunnioittavaa viime viikon renessanssisankarittarien hengessä. Tämä näyttävä jälkiruoka lo zuccotto fiorentino juontaa juurensa renessanssiajan Firenzeen ja yhteen sen voimanaisista. Zuccotton alkuperäinen nimi on ”Caterinan kypärä” (L’elmo di Caterina de’ Medici). Se valmistettiin alunperin pienen kypärän sisään ja nimettiin 1500-luvulla eläneen kuningatar Caterina (Katariina) de’ Medicin (1519–1589) mukaan. Katariina oli osa Medicien mahtisukua, joka vaikutti Firenzessä 1400-luvulta 1700-luvulle. Italian renessanssistahan ei voi puhua ilman Medicejä, jotka olivat merkittäviä taiteen suojelijoita ja tukijoita. Heillä oli valtava vaikutus aikansa italialaiseen taiteeseen, ja heidän mittaamattoman arvokas…
